sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Kotona ollaan!

Hevosenomistajuuttani on kestänyt nyt kokonaista neljä päivää. Riia on kotiutunut erittäin hyvin. Se ei sinänsä ole ihme, sillä Riian entiset omistajat kertoivat sen olevan todella sopeutuvainen. Ehdin silti jo etukäteen maalailla kaikenlaisia kauhukuvia siitä, mitä paikanvaihdos voisi tuoda tullessaan. Vielä on toki monta muuttujaa matkassa, mutta palataan niihin vähän myöhemmin. Nyt kuitenkin katsaus viime torstaihin, joka oli yksi tähänastisen elämäni jännittävimmistä päivistä. Riian muuttopäivä.

Aamupäivän aikana ajelimme isäni ja sisareni kanssa Hauholta Ylivieskaan noin 400 kilometrin matkan. Siinä vaiheessa, kun Riian kotitalli häämötti edessä, räpiköi vatsassani vähintään tuhat perhosta. Onneksi heti pihalla vastassa olivat Riian ihanat omistajat sekä kaunotar itse. Se oli kuin itse tyyneys ja omakin jännitykseni hellitti hieman. Ryhdyttiin pakkaushommin. Ajokärryjen sullominen pakettiautoon tuotti päänvaivaa. Tilanteen ratkaisi lukuisat muuttomme lusinut isäni, jonka avaruudellinen hahmoituskyky on aivan omaa luokkaansa. Kärryt saatiin kyytiin, kun takaovet köytettiin hieman raolleen. Loput kamppeet (niitä oli PALJON!) kärryjen seuraksi ja enää oli tunteellisten jäähyväisten aika. Hyvin ristiriitaisia tunteita herättävä hetki. Miten jollekin niin iloinen asia voikin olla yhtä aikaa toiselle maailman suurin suru. Kenellekään ei jäänyt epäselväksi, kuinka rakastavassa kodissa Riia on saanut edelliset seitsemän vuottansa viettää.

Kotimatkalle startattiin haikeissa tunnelmissa sateen ropistessa tuulilasiin. Jännitys oli käsinkosketeltavaa. Isälläni ei ollut aiempaa kokemusta hevosen kuljettamisesta. Hän joutui siis heti tulikokeeseen apukuskin yrittäessä hillittä kielenkantojaan. Pahimmalla mahdollisella hetkellä navigaattori teki tenän ja käännyttiin heti ensimmäisestä risteyksestä väärään suuntaan. Kiva. Onneksi virhe huomattiin nopeasti. Sitten pitikin miettiä, että mitenkäs pakettiauto-traileriyhdistelmällä tehdään uukkari? Rautaisella ammattiautoilijan ammattitaidolla isäni sai kuin saikin kurssin käännettyä niin sujuvasti, ettei nelijalkainen matkustajamme protestoinut perässä lainkaan.

Auto suuri, peräkärry pieni. Taustapeileistä ei näkynyt kuin lokasuojat!

Ensimmäisten viidenkymmenen kilometrin jälkeen isäni vaati, että pysähdytään tarkistamaan kopin renkaat. Varmuuden vuoksi. Kurkkasin samalla, mitä kyytiläiselle kuuluu. Hänhän olikin reippaana tyttönä syönyt jo melkein kaikki eväänsä. Kiva! Mitenkäs seuraavat 400 kilometriä taittuisivat ilman murkinaa? Tämä tieto aiheutti pakettiauton hytissä lievää tunnelman kiristymistä. Mihin urakkaan olimmekaan ryhtyneet?!? Ei auttanut muu, kuin vetää henkeä ja toivoa parasta.

Ensimmäinen virallinen tauko pidettiin Vaskikellossa. Olimme siis päättäneet kiertää Jyväskylän kautta kotiin. Matka pitenisi kyllä, mutta luvassa olisi parempikuntoisia teitä ja vähemmän höykytystä kyytiläiselle. Joka muuten oli yhtä iloisen näköisenä kopissaan kuin edelliselläkin pysäkillä. Huokaisin helpotuksesta. Olin etukäteen ajatellut, että taukopaikoilla Riiaa voisi vähän jaloitella. Sen kanssa kun ei lastauksen pitäisi olla ongelma. Parkkipaikalla tulin toisiin ajatuksiin. Hurjan paljon liikennettä ympärillä + vieras hevonen = liian suuri riski. Valkoinen ystävämme sai siis tyytyä seisoskeluun. Tarjoilimme virkistykseksi melassivettä ja tietysti vähän leipää ja porkkanaa. Sain haalittua pudonneita heiniä verkkoon ja taas alkoi tyytyväinen rouskutus. Kuljettajalle ja apukuskeille vielä murua rinnan alle ja matkaa jatkettiin hymyssä suin. Penkinreunaa silti edelleen puristaen.

Ikuisuuden päästä ohitettiin kyltti: Jyväskylä 144 km. Ei voi olla totta! Ei edes puolessa välissä vielä! Oli otettava järeämmät aseet käyttöön. Isäni kaivoi cd-levyn esiin ja kohta kaiuttimista pauhasi: "Mä tiedän mitä teen, on selkeet tavoitteet ja nyt mun enää täytyy jaksaa...!" Kertosäkeen sanat sopivat tilanteeseen loistavasti ja sitä sitten hoilattiin naurun saattelemana aina vaan uudestaan ja uudestaan!


Kiitos Ela & Sami! Ilman teitä oltaisiin varmaan vieläkin nelostiellä...

Päätettiin pitää seuraava tauko vähän ennen Jyväskylää. Valittiin huoltamon suurelta parkkipaikalta syrjäisin nurkka ja leiriydyttiin siihen. Kopista ei kuulunut hiiskahdustakaan. Mietin jo, että ollaankohan siellä enää edes elossa. Avasin trailerin sivuoven ja sieltähän se tutuksi tullut turpa tulikin heti uteliaana nuuhkimaan. Riia ei vaikuttanut olevan moksiskaan matkanteosta. Vesi ei tällä kertaa maistunut, mutta revimme vihreää heinäverkon täytteeksi. Ja taas päästiin jatkamaan matkaa.

Mitäs tässä, Ritari Ässä.

Jossain vaiheessa alkoi taas usko loppua. Vähenevätkö kilometrit ollenkaan? Kahdeksankympin vauhti tuntui puuduttavalta ja pakettiauton etupenkki pieneltä meille kolmelle. Mutta niin vain alkoivat maisemat käydä yhä tutummiksi. Kangasalan kohdalla huokaistiin jo helpotuksesta. Elastinen soi soimistaan, nauru raikasi eikä hepuli ollut hytissä kaukana.

Lopulta, kello kymmeneltä illalla, kuuden ja puolen tunnin kotimatkan ja yhteensä liki 900 kilometrin jälkeen oltiin takaisin Hauholla. Voittajafiilis!

Tallilla meitä odotti varsinainen vastaanottokomitea. Ihanaa, selväpäisiä ihmisiä ja apukäsiä! Riia-raukka seisoi kopissaan edelleen tyynen rauhallisena. Ei varmaan tuntenut enää jalkojaan. Ainakaan se ei mielellään olisi peruuttanut lastaussillalle. Mutta jo tuli uutta eloa hevoseen, kun se huomasi vaihtuneet maisemat! Ylväänä se tutkaili ympäristöään. Se sai sadetakin niskaansa ja pääsi vetristelemään jalkojaan. Tarhasta käsin oli turvallista kuikuilla uusi kavereita. Kotona ollaan!



3 kommenttia:

  1. Jee, postaus! :D Mää oonkin tyyliä monta kertaa päivässä käynyt kurkkaamassa, joko olet päivittänyt blogia, heh...
    Ihanaa kuulla yksityiskohtaisesti teidän kuulumisia! Ja taas niin hyvin kirjoitettuna, että todella pääsee eläytymään mukaan. Urheasti selvisitte piiitkästä matkasta!

    Tsemppiä täältä vielä toivottelen teille tulevaan ja innolla jään uutta postausta odottelemaan!

    On niin ihanaa tietää, miten hyvän kodin Riia on saanut<'3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Salla! :') Kiitos kommentista! Niitä saa mieluusti kirjoitella lisää! :)

      Poista
    2. Ihana Salla! :') Kiitos kommentista! Niitä saa mieluusti kirjoitella lisää! :)

      Poista