perjantai 1. heinäkuuta 2016

Vielä hevosenomistamisen mahdottomuudesta...

Raha. Se on aina se ensimmäinen asia, mikä hevosenhankkijan lähipiiriä mietityttää. Yleinen käsityshän on se, että hevosenomistajan pitää olla vähintäänkin miljonääri. Myönnettäköön, ettei hevonen ole sijoitusmielessä viisas hankinta, mutta suhteutetaanpa vähän.

Esimerkiksi kolmihenkisen perheemme viikon etelänmatka maksaisi lentoineen ja majoituksineen reilun tuhannen euroa. Sillä rahalla nelijalkainen ystävämme rouskuttaa maalaistallissa (laidunkausi mukaanlukien) jo lähes p u o l i  v u o t t a ! 7 päivää vs. 180 päivää. Sitä sopii miettiä. Vaikka matkailu on suuri intohimoni, ovat ajatukseni kääntyneet hiljalleen siihen suuntaan, että haluan satsata arkeen ja rakkaaseen harrastukseeni. Tapahtukoon se sitten lomamatkojen kustannuksella. Jaajo Linnonmaan sanoin: ”Jos ihmisen kaikki rahat eivät mene harrastukseen, hänellä on väärä harrastus.”

Entäs elämäntilanteeni sitten? Miten muka oma hevonen mahtuu pikkulapsiarkeen? Hyvä kysymys. Tämän saan kokea kantapään kautta lähiviikkojen ja kuukausien aikana. Kerron sitten vastauksia. Siihen saakka ajattelen optimistisesti, että jos jotain oikein kovasti haluaa, se on mahdollista toteuttaa. Toki jostain on aina luovuttava ja tässä tapauksessa ennustan muun muassa nokkaunien tippuvan päiväohjelmastani pois.

Edellisen lomamatkaesimerkin jälkeen ajattelette tietysti, että perheeni joutuu uhrautumaan kohtuuttomasti harrastukseni vuoksi. Ei enää etelänmatkoja, jotta mamma saa harrastaa. Matkat jäävätkin varmasti vähemmälle, mutta tilalle tulee jotain muuta: yhteistä aikaa uuden perheenjäsenemme kanssa. Vaikka paperilla Riia olisikin minun, on se kuitenkin koko perheen yhteinen hankinta. Tavoitteenamme on harrastaa heppailua yhdessä. Mieheni haluaa oppia ratsastamaan paremmin ja toiveena on, että pienestä ponitytöstäkin kuoriutuisi heppahullu. Pikkulapsi & hevonen -aihepiiri herättää sen verran ajatuksia, että siitä on tulossa pian kokonaan oma postauksensa. Malttakaa siis vähän!

Tämä kirjoitus voi olla yksi niistä, joihin palaan jonkin ajan kuluttua. Voin sitten todeta, että ennakko-oletukseni olivat täysin vääriä: olen kokenut henkilökohtaisen konkurssin, myynyt koko hevosen pelastaakseni perheeni ja hevosharrastus on alkanut tympiä niin paljon, etten halua enää koskaan nähdäkään moista elikkoa. Toivottavasti minulla silloin on plakkarissa edes muutama onnistunut ratsastustunti, monta ihanaa maastoretkeä ja vähän tiukemmat vatsalihakset.

Hei hei palmut ja hiekkarannat! Tavataan taas kun olen eläkkeellä!



3 kommenttia:

  1. Pikkulapsi & hevonen -aihepiiriä en malta odottaa!! ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha! XD Sullakin vois olla pari kommenttia aiheesta...

      Poista
  2. Pikkulapsi & hevonen -aihepiiriä en malta odottaa!! ;-)

    VastaaPoista