lauantai 20. elokuuta 2016

Tamma

On se vaan aikamoinen tamma tuo hevoseni. Eilen jo mietin, että minkä ihmeen hirvityksen olen mennyt ostamaan, kun kaikki pelotti ja joka asiaa piti säpsähdellä. Maastakäsittelyharjoitukset kaikuivat kuuroille korville, eikä johtajuudesta ollut tietoakaan. Tuuli, ja hevonen oli lähtemäisillään lentoon sen mukana.

Tänään laitumen portille käveli rento ja rauhallinen Riia. Aurinko paistoi ja vepsäily, sillä nimellä kutsun maastakäsittelyharjoituksia, sujui leikiten. Päätin käyttää tilaisuuden hyväksi ja lähteä pienelle maastokävelylle ennen kenttätreeniä. Kun hepo vaikutti harvinaisen letkeältä, jatkoinkin matkaa ja jätin treenailut toiseen päivään. Testailin kaasua ja jarrua, jotka molemmat löytyivät hyvin. Otin pienen laukkapyrähdyksen pehmeällä mökkitiellä ja samalla tuli koettua hevoseni pomppuvoima. Jo aiemmin oli tullut selväksi, ettei tämä neiti lätäköistä juuri perusta. Kun sellainen sattui eteen, hypättiin sen yli niin että humpsis vaan! Onneksi olin jo valmiiksi kenttäistunnassa ja ehdin hyppyyn hyvin mukaan. Nauratti vain.

Matkaa jatkettiin metsätaipaleelle, jossa kulkee lähes olematon polku. Olimme vain kerran aiemmin siitä kävelleet toisen ratsukon perässä, joten en ollut aivan varma, missä polku menee. Kerran olin jo kääntymässä väärään suuntaan. Riia ei ohjausyrityksistäni perustanut vaan jatkoi päättäväisesti eteenpäin. Päätin antaa pitkät ohjat ja katsoa mitä tapahtuu. Riiapa hoiti homman kotiin kuin paraskin jäljestyskoira ja johdatti meidät takaisin metsätielle. Korvat hörössä se tarpoi menemään ja silminnähden nautti kivien ja kantojen väistelystä metsän hiljaisuudessa. Takaisin tallille palasi tyytyväinen ratsu ja sen onnesta soikea omistaja.

Mitä tästä opimme? Tammojen päivät ovat erilaisia. Kyllähän me tytöt sen tiedämme. Ruunavuosien jälkeen tämä fakta on vain tainnut päästä unohtumaan. Vastedes koitan olla tekemättä liian nopeita johtopäätöksiä ja ymmärtää luonteikasta hevostani paremmin.

💗



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti