torstai 18. elokuuta 2016

Toinen toteutunut unelma

Kuten aiemmin kerroin, hevoskauppaan sisältyi Riian henkilökohtainen menopeli eli yhden hengen hevoskuljetustraileri. Trailereista mitään tietämättömänä ajattelin, että sehän on varsin näppärä peli - sitähän voi vetää ihan tavallisella henkilöautolla. Vuoden -87 kukkanen on niin kevyt, ettei tarvitse edes ajokorttia päivittää! Onhan se vanha, mutta Riia on siihen tottunut ja se on juuri katsastettu, eli tieliikenteessä turvallinen.

Kari Vepsä sai minut ajattelemaan toisin. KV-Stablen visitillä sain kuulla sellaisen läksytyksen kopin kunnosta, että korvia punoitti. Vepsä laukoi asioita, mitkä minun olisi pitänyt itsekin osata ottaa huomioon. Tässä tärkeimmät:

1. trailerissa on vain yksi rengaspari - jos toinen renkaista puhkeaa, koko yhdistelmä on ojassa
2. lastaussillan saranat ovat ruosteessa - on ajan kysymys, milloin kiinnitys pettää ja silta tippuu hevosen painosta
3. pohjan kunnosta ei ole varmuutta - pohja voi pettää raskaan taakan alla
4. kopin tuuletus on puutteellinen - hevosella on helteellä tukalat oltavat
5. kopin korkeus ei vastaa nykystandardeja - hevonen voi kolauttaa päänsä kattoon

Heti paluumatkalla päätin, etten aja kopilla kotiuduttuamme enää metriäkään. Jo seuraavana päivänä laitoin sen nettiin myyntiin ja aloin haaveilla uudesta.

Tosiasia oli kuitenkin se, ettei meidän farmariautolla voisi vetää yhtään isompaa traileria. Otin asian varovasti puheeksi mieheni kanssa. Eihän meillä mitään akuuttia tarvetta kopille tietenkään olisi, mutta olisihan se kiva, jos voisi talvellä käydä maneesissa treenaamassa... Ja ehkä jossain kisoissakin joskus... Saahan trailereita toki vuokratakin, mutta kun aika on muutenkin kortilla, niin lainatrailerin kärrääminen edestakaisin tuntuu mahdottomalta... Ja onhan se myös turvallisuuskysymys, että on traileri käytettävissä, jos hevoselle tulee jokin akuutti hätä... Niin että ihan sitä vaan, että sitten kun seuraavan kerran olemme autoa vaihtamassa, niin voisikohan se ehkä olla joku sellainen, jolla voi vetää vähän painavampaakin lastia...? ...?

Olemme mieheni kanssa hyvin samanlaisia monessa asiassa. Yksi niistä on se, että me molemmat innostumme helposti. Ei siis tarvinnut edes yhtään painostaa ja asiat lähtivät jo etenemään nopealla tahdilla. Farkku olisi kuulemma pitänyt pian joka tapauksessa päivittää, kun siinä alkoi olla jo kaikenlaista pikkuvikaa. Ja kilometrejäkin riittävästi. Auto vaihdettiin siis siltä seisomalta jykevämpään malliin ja aloin vaivihkaa vilkuilla käytettyjä telitrailereita.

Yksi varsin varteenotettava yksilö löytyikin pian nettihuutokaupasta. Myyjänä oli autokauppa. Kyselin trailerista lisätietoja. Se vaikutti kaikin puolin täydelliseltä ja jätin oman tarjoukseni, mutta joku huusi siitä korkeamman summan. Kuinka ollakaan myyjä ei hyväksynytkään tarjousta. Summa ei häntä miellyttänyt. Hän otti minuun yhteyttä ja kysyi, olisinko edelleen trailerista kiinnostunut ja tarjosi sitä vähän huutoa kalliimmalla summalla. Väänsimme hinnasta kättä, kunnes autokauppias totesi, että hän haluaa vain eroon koko trailerista. Kyseinen autokauppa ei kuulemma normaalisti edes myy käytettyjä hevostrailereita. Sain tingattua reilun kolmanneksen lähtöhinnasta ja kaupat tuli! Et varmaankaan lue tätä, mutta kiitos huikeasta alennuksesta ja hyvästä trailerista Carvistan Janne Noukkala! Nyt on luotettava ja turvallinen, 21-vuotta nuorempi peli, jolla kuljettaa kallista lastia.

Tässä yhteydessä haluaisin lähettää terveisiä sille parin kuukauden takaiselle Sadulle, että kyllä! Tämä on kallis harrastus! Seuraavat pari vuotta syödään pelkkää kaurapuuroa...

Mutta mitä tapahtui ensi vuonna kolmenkymppisiään viettävälle maantiekiitäjälle? Sille kävi huikean hyvä tuuri. Se pääsee hyvään kotiin Riian kengittäjälle, joka rakentaa siitä kengitysvälinekärryn. Siihen ei siis yhdenkään hevosen tarvitse enää jalallaan astua. En saanut siitä montaa sataa, mutta ainakin voin nukkua yöni hyvin.

Tästä...

...tähän <3

Edessä on pian paluu autokoulun penkille. Uusi traileri vaatii BE-ajokortin. Sen verran olen jo asiaan perehtynyt, että ei sen suorittaminen ihan noin vaan käykään tässä byroslandiassa. Netistäkin tietoa on saanut kaivamalla kaivaa. Aion koota koko prosessin yhden otsikon alle, jos se vaikka jotain vastaavissa aikeissa olevaa kanssahummailijaa helpottaisi. Luvassa on siis postaus pikku-e kortin suorittamisesta!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti