keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Ei menny niinku Strömsössä...

Valitsin otsikoksi tämän kuluneen, mutta ah niin kuvaavan lausahduksen, sillä viikonloppu ei totisesti sujunut aivan suunnitelmien mukaan. Haluan myös hehkuttaa, että uskokaa tai älkää tunnen tuon lausahduksen keksijän! Kyllä! Sain vasta jokin aika sitten tietää, että kaverini Taina perusti aikoinaan supersuositun Ei menny niinku Strömsössä Facebook-ryhmän, jossa ihmiset naureskelivat omille ja toistensa epäonnistumisille. Kirjoittipa hän kaksi kirjaakin aiheesta. Hyvä Taina!

Mutta takaisin asiaan. Se pieni muuttuja, josta edellisessä postauksessa mainitsin, osoittautui aivan aiheelliseksi huoleksi. EN PÄÄSSYT PIKKU E-AJOKOKEESTA LÄPI! En oikein vieläkään ymmärrä, miten onnistuin sen kämmäämään. Kerron lisää kunhan pettymyksen kyyneleet ovat kuivuneet. Sanonpahan nyt vain, että ei ehkä olisi pitänyt ladata niin suuria paineita ajokokeen läpipääsylle. Olin sopinut kuskaavani hevosia seuraavina kolmena peräkkäisenä päivänä. Tilanne oli se, että oli pakko päästä läpi. Mutta ei. Luojan kiitos ympäriltä löytyy be-ajokortillisia ihmisiä, jotka ovat valmiit auttamaan. Ilman heitä koko viikonloppu olisi mennyt aivan mönkään. Tuhannet kiitokset siis vielä kuljettajillemme Johannalle, Katille ja Marille & co:lle, jotka riensivät paikkaamaan tilannetta! <3

Lauantaina pääsimme kuin pääsimmekin siis osallistumaan Sappeen maastotaitokisoihin. Kirjoitan kisoista myöhemmin tarkemman selvityksen kuvien kera, mutta päällimmäiseksi jäi ihan mahtava fiilis lajista! Tehtävärata oli tarpeeksi haastava ja tuli hyvä mieli, kun yhteistyö Riian kanssa sujui pääosin mukavasti. Parasta kisoissa oli kuitenkin niiden tunnelma. Kouluradoilta tuttu jännittynyt ilmapiiri ja pilkunviilaus loisti poissaolollaan. Meininki oli reilua ja rentoa. Tuomareiden kanssa sai jopa rupatella! Sijoituimme luokassamme viidensiksi ja saimme suureksi yllätykseksi vielä tsemppipalkinnon. Kannatti siis jäädä odottamaan palkintojenjakoa. Tällaisiin kilpailuihin on pakko päästä uudestaan!

In action!
Kuva: Sanni Rantio

Sunnuntaina vuorossa oli talutusratsastuskeikka Hauhon koululla. Uskaltauduin ehdottamaan Riiaa ratsuksi, sillä olemme jo useamman kerran istuttaneet pientä ponityttöämme sen selässä ja Riia on osoittanut olevansa äärimmäisen kärsivällinen lastenratsu. Ja sitä se oli nytkin. 

Saavuimme koululle aikataulusta vähän myöhässä. Ei ollut aikaa esitellä Riialle paikkoja. Satula selkään, suitset päähän ja jo oli jono odottamassa kulman takana. Pari ensimmäistä kierrosta Riia käveli pää pystyssä ympärilleen tähyillen - ottamatta kuitenkaan yhtään ylimääräistä sivuaskelta. Taisi olla kolmas ratsastaja kyydissä, kun se jo rentoutui ja laski päänsä seuraten minua kuin koira. Ympärillä viuhtoi pyöriä, skeittilautoja, lastenvaunuja, autoja, traktoreita ja palloa potkivia lapsia, mutta Riia se vain kyyditsi pikkuväkeä varmoin, rauhallisin askelin ja seisoi vuoronvaihdossa kuin tatti. Uskomattoman upea suoritus ensikertalaiselta! Seuraherrana oli miniatyyriori Jasu, joka yhtälailla hoiti homman kotiin ammattilaisen elkein. Antoi lasten rapsutella ja seisoi paikoillaan, kun joku pieni istutettiin hetkeksi selkään. Odotti kärsivällisesti eikä ollut moksiskaan paikanvaihdosta. Tällä rautaisella tiimillä on ilo ottaa uusiksi milloin tahansa! 

Kuva: Kati Lahtinen

Karvaasta pettymyksestä huolimatta huikea heppailuviikonloppu takana! Ensi viikonloppu tulee olemaan vähintäänkin yhtä huikea, sillä pääsemme Riian kanssa parhaaseen mahdolliseen valmennukseen: Riian entinen omistaja Salla tulee meitä opettamaan! Maltan tuskin odottaa!!!



2 kommenttia: