torstai 27. lokakuuta 2016

Valokuvamalleina

Joku on saattanutkin huomata, että Satulan ulkoilme on kokenut muodonmuutoksen. Halusin päivittää blogia hieman syksyisempään tunnelmaan ja harjoitella samalla bannerin tekemistä. Siinäkin mielessä hauskaa tämä bloggaaminen, että kirjoittamisen lisäksi voi opetella monia muitakin asioita. Vai mitä mieltä olette - onko jo jonkin asteista kehitystä nähtävissä?

Blogihistorian 1. banneri
2. banneri

Toinen syy ulkoasun päivittämiseen on se, että halusin hyödyntää huippulahjakkaan valokuvaajaystäväni Henri Ilasen ottamia kuvia. Sain jo kesällä synttärilahjaksi läheisiltäni lahjakortin Henrin kuvaukseen. Ihana ajatus: kaverikuvaus uuden ystävän kanssa. Pari viikkoa sitten pääsimme vihdoin asiaan. Tässä maistiaisia lopputuloksesta:









Mitäs pidätte? En yhtään epäillyt etteikö jälki olisi huikean hyvää tälläkin kertaa. Henrin käsialaa ovat nimittäin jo hää-, ristiäis- ja vauvanodotuskuvammekin. Olosuhteet kuvaukselle olivat tällä kertaa kuitenkin todella haastavat: myrskytuuli, kylmä ja pilvinen sää sekä lentoonlähtemäisillään oleva hevonen. Olimme Riialle vieraassa paikassa, Jaatallilla Lepaalla koulukisoissa. Taka-ajatuksena oli kaksi kärpästä yhdellä puunauksella: kisat ja kuvaus. Vieras paikka valittiin, jotta malli olisi tavallista pörheämpi eli ylväs ja kuvauksellinen. Tässä todellakin onnistuttiin. Riia on näyttävä ilmestys liki jokaisessa ruudussa. Mainittakoon lisäksi se, ettei Henrillä ollut aikaisempaa kokemusta hevosten kuvaamisesta. Siksi yllätyin, kuinka hauskoissa ja rennoissa tunnelmissa kuvaus sujui ja miten hyvää jälkeä saatiin aikaan.

Koska Henrillä on selvästi lahjoja myös tälle valokuvaamisen osa-alueelle, niin ideoimme yhdessä hevoskuvauspäivän. Kuvaus toteutetaan jossakin kauniissa miljöössä Hämeenlinnan alueella. Samalle päivälle mahtuisi peräkanaa 10 hevosta, jolloin kuvauksen hinta tulisi normaalia edullisemmaksi. Jos siis haluat laadukkaat kuvat rakkaasta ystävästäsi ja itsestäsi (tai vaikka vaan siitä ystävästäsi), niin kommentoi alas tai ota privaatisti yhteyttä minuun tai Henri Ilaseen. Henrin yhteystiedot löytyvät täältä. Valitaan aika ja paikka yhdessä. Loistava joululahjaidea muuten!



tiistai 25. lokakuuta 2016

Kuulumisia!

Lokakuu on vierähtänyt uusien asioiden opiskelussa. Riian ex-omistajan Sallan vierailusta jäi käteen sellainen rautaisannos oppia, että sen käsittely ja sisäistäminen on vienyt aikaa. Asetin tavoitteeksi edetä askel kerrallaan uusia oppeja hyödyntäen. Ensin käyntityöskentely kuntoon, sitten vasta muihin askellajeihin. Kuka muuten sanoo, että pitäisi muutenkaan aina ratsastaa käynti-ravi-laukka-ravi -kaavalla? Olen kyllä itsestäni aika ylpeä, sillä olen malttanut mieleni ja nyt on jo selvää muutosta havaittavissa.

Tänään kentälle käveli uudistunut ratsukko. Sen huomasi jo heti ensi askelista aitojen sisäpuolella. Vielä kuukausi sitten Riia kirjaimellisesti huokaisi tylsyydestä ja hidasti vauhtinsa puoleen saapuessamme kentälle. Tänään se otti alusta asti pitkiä askelia ja reipas liike jatkui koko ratsastuksen ajan.

Tähän välihuomautus: olen niin innoissani, että tätä on vaikeaa kirjoittaa - sormet eivät naputa riittävän nopeasti!!!

Entäs ratsastaja sitten? Vielä kuukausi sitten ratsastaja jännittyi kokovartalokipsiin sillä sekunnilla, kun kävelimme portista sisään, vääntyi tuuppausasentoon ja pusersi pohkeella taukoamatta. Tänään ratsastaja keskittyi vain pitämään itsensä rentona ja nauttimaan kyydistä. Pohje napautti terävästi muutamia kertoja ja raippa kahdesti koko ratsastuksen aikana. Edes kannuksia ei jalassa ollut. Ääniavut ja pohkeen hipaisu riittivät. Paitsi sen kerran, kun portilla oli jotain pelottavaa... Neitiä piti napakasti muistuttaa keskittymisestä työntekoon.

On kai vaarallista lähteä heti kehumaan, kun kerran on kaikki mennyt nappiin. Voihan olla, että Riialla oli vain superhyvä päivä tai että tähtien asento sattui tänään olemaan kohdallaan. Huomenna kaikki voi taas mennä paljon huonommin. Mutta pakko nyt on vähän hehkuttaa! Tuoreessa muistissa ovat ne epätoivon tunteet, kun ei perusasiat suju ja kaikki menee koko ajan huonompaan suuntaan. Mitäpä sitä hevosen kanssa kentällä tekisi, jos se ei halua liikkua eteenpäin?

Tänään ei ollut eteenpäinpyrkimyksestä puutetta. Riia oikein odotti merkkiä, että saisi lisätä vauhtia. Laukkaa en tosin vielä uskaltanut kokeilla. Viime viikot olen treenannut vain käynnissä ja käynyt maastossa tai pellolla ravailemassa ja laukkaamassa. Viime perjantaina otin ravia ensimmäisen kerran, tänään toisen. Mieleni teki kyllä nostaa laukka, mutta en halunnut riskeerata edistymistä. Haluan, että pystyn ensin pysymään täysin rentona joka tilanteessa käynnissä ja ravissa, jotta rentous säilyisi myös laukassa. Kun on vuosia tuupannut menemään kokovartalojumissa, vaatii toistoja ja valtavaa keskittymistä, että jumi lähtee lihasmuistista. Tänäänkin sen pelottavan portin kohdalla huomasin jännittyväni heti, kun keskittymiseni herpaantui hetkeksi. Ja kun itse jännityn, Riia jännittyy entisestään. Tavoitteena on siis se, että me molemmat pysymme rentoina alusta loppuun asti. Tänään se toimi!

Lopetin siis reippaiden ravien jälkeen ja hyppäsin kentällä alas selästä. Löysäsin satulavyön, nostin jalustimet ylös, mutta jätin ohjat kaulalle. Lähdin kävelemään kenttää ympäri ja pyysin Riiaa mukaani. Tämä ihana olento seurasi vapaana perässäni kuin koira. Vaihtelimme suuntaa ja teimme ympyröitä ja pysähdyksiä. Riia käveli rennoin askelin kaulaa maata kohti venyttäen. Portista ulos käveltyämme vihreän ruohon houkutus vei kuitenkin voiton ja matka tyssäsi siihen. Harjoitukset saavat siis jatkua!

Aurinkoiset syyspäivät ovat jo muisto vain, mutta ei kuulkaa harmita pätkääkään.
Tämän kaverin kanssa sitä viettää aikaansa vaikka taivaalta tulisi pieniä kiviä!

Lokakuussa on ehtinyt tapahtua kaikkea muutakin mukavaa. Viime viikonloppuna teimme jo pitkään suunnitellun maastovaelluksen naapurikylään. Sisareni kipaisi koulukisoissa Riian kanssa muutama viikko sitten ja minä Riia valokuvamalleilemassa siinä sivussa. Kävimme jälleen Kari Vepsää moikkaamassa ja tietenkin Helsinki International Horse Showssa, ilman Riiaa tosin... Treenin vastapainoksi olemme nauttineet syksyisistä ajolenkeistä ja onpa Riia saanut taas toimittaa vikellyshevosenkin virkaa. Näistä myöhemmin lisää!



keskiviikko 19. lokakuuta 2016

BE-ajokortin suorittaminen: älä tee näin!

Pikku-e on vihdoin takataskussa. HUH! Prosessi oli yllättävän haastava ja byrokraattinen. Se ei sujunut myöskään ihan suunnitelmieni mukaan. Jos haluat hoitaa asian kunnialla läpi, älä siis tee näin:

1. Katso kalenterista muutaman viikon päähän jokin meno (esim. kisat, näyttely, klinikkakäynti tms.), johon tarvitset trailerikyytiä, ja päätä hankkia trailerin vetämiseen oikeuttava BE-ajokortti nopealla aikataululla.

Virhe. Vaikka homma onkin simppeli, ei kannata lähteä hötkyillen matkaan. Varaa aikaa kortin hankkimiseen. Pikku-e ei ole läpihuutojuttu. Minut yllätti ensinnäkin se, miten hankalaa oli saada tietoa kortin suorittamisesta. Ajovarma, joka järjestää Suomessa kuljettajantutkintojen ajokokeet, kertoo kyllä sivuillaan kortin suorittamisesta, mutta sielläkään ei ole selkeästi listattuna prosessin kulkua. Kokosin vaiheet listaukseen tämän postauksen loppuun.

2. Soita katsastuskonttorille varataksesi aika sekä teoriakokeeseen että ajokokeeseen.

Väärin. Sinun tulee ensin käydä henkilökohtaisesti katsastuskonttorilla anomassa ajokorttilupaa. KYLLÄ! Vielä vuonna 2016 on todella käytävä fyysisesti paikan päällä täyttämässä lomake ja allekirjoittamassa se. Vasta sitten voit varata ajan teoriakokeeseen. Ja VAIN teoriakokeeseen. Et kai kuvittele pääseväsi siitä kerralla läpi niin, että voisit jo valmiiksi varata ajan ajokokeeseen?! Ehei, odota ensin pari viikkoa vuoroasi teoriakokeeseen ja varaa sitten ajokoeaika. Odota sitten vielä kolme viikkoa, että pääset suorittamaan ajokokeen. Ja huom! Vaikka Ajovarman nettisivuilla voi tehdä jo ajanvarauksia, niin ei sieltä tietenkään voi varata aikaa BE-kortin kokeisiin.

3. Aloita teoriakokeeseen opiskelu edellisenä iltana.

Virhe. Vaikka asiat eivät ole vaikeita, kysytään teoriakokeessa kysymyksiä, joihin ei osaa lukematta vastata. Teoriakoetta varten voi harjoitella esimerkiksi maksullisella Pikku-e -sivustolla tai googlailla teoriakoekysymyksiä netistä. Minulla kävi tuuri ja sain kaverilta (kiitos Johanna!) autokoulun harjoittelumateriaalit käyttööni. Teoriakokeessa tulee kymmenen monivalintakysymystä. Ei liikennekuvia, kuten teoriakokeeseen minut saattanut työntekijä pelotteli. Hän ei ehkä tiennyt, minkä ajokorttiluokan testiin olin menossa ja säikäytti minut pahanpäiväisesti. 

4. Varaa ajokoe sellaiseen ajankohtaan, että sinulla varmasti on samalle ja parille seuraavalle päivälle buukattuna trailerikyydityksiä.

VÄÄRIN! Koita olla lataamatta turhan suuria suorituspaineita ajokokeelle. Järjestä niin, ettei haittaa, vaikket pääsisikään kerralla läpi.

5. Mainosta inssiäsi etukäteen kaikille.

Virhe. Kts. edellinen kohta suorituspaineista.

6. Mene käsittelykokeeseen kauhusta kankeana, ilman tutkintotodistusta ja riittävää harjoittelua.

Virhe. Kts. taas kohta 4. Ja tiedoksi, että tutkintotodistus on se aanelonen, jonka saat katsastuskonttorilta maksun yhteydessä. Säilytä se! Sillä eletään vuotta 2016, jolloin esimerkiksi ajoneuvojen tiedot löytyvät Trafista sähköisesti, mutta ajokorttitiedot eivät päivity mihinkään, ennen kuin leima on paperissa. Äläkä aliarvioi harjoittelun tärkeyttä. Vaikka traileria et saa perässäsi vetää ennen ajolupaa muuta kuin katsastuskonttorille ajokoetta varten, niin hinkuta sen kanssa vaikka tallin pihassa niin kauan, kunnes olet varma, että peruutus sujuu leikiten. Ja vielä: muista harjoitella myös trailerin kytkemistä ja irroittamista kyllästymiseen saakka! Käsittelykokeessa on vain 10 minuuttia aikaa suorittaa kulmaperuutus, irroittaminen ja uudelleenkytkentä. Kuulosta pitkältä ajalta, mutta sitä se ei ole.

7. Luota sokeasti peruutustutkaan.

Virhe. Jos pakki ei ole päällä ja auto liikkuu taaksepäin koska alamäki, niin peruutustutka pysyy tietenkin vaiti, vaikka kuinka lähellä aisa jo olisi. Eli: teknisistä apuvälineistä voi olla hyötyä, mutta niihin ei ole luottaminen. Havainnoi omilla aisteillasi. Mutta tietysti jos satut saamaan jostain peruutuskameralla varustetun auton lainaan, niin ota se, vaikka se lunttaamiselta tuntuisikin.


Se kuuluisa kulmaperuutus. Ei ole paha, kunhan vähän treenaa.
Lisätietoja ajokokeesta Trafin sivuilta eli täältä.

Tee siis näin:

  1. Käy lähimmällä katsastuskonttorilla tekemässä ajokorttilupahakemus. Muista myös 2 passikuvaa, jos passikuvaasi ei ole sähköisessä järjestelmässä jo valmiiksi.
  2. Maksa ajokorttilupahakemus 40 € + teoriakoe 31 € + ajokoe 99 €.
  3. Varaa aika teoriakokeeseen paikan päällä katsastuskonttorilla tai soittamalla 075 323 9999 (ma-pe klo 8-15.45).
  4. Treenaa teoriakokeeseen.
  5. Suorita teoriakoe hyväksytysti.
  6. Varaa aika ajokokeeseen paikan päällä katsastuskonttorilla tai soittamalla 075 323 9999 (ma-pe klo 8-15.45).
  7. Suorita ajokoe (sis. käsittelykoe eli kulmaperuutus ja kytkentä sekä kaupunkiajo) hyväksytysti.
  8. Ajele tyytyväisenä traileri perässä minne ikinä haluat! Tutkintotodistus toimii väliaikaisena ajokorttina, kunnes päivitetty virallinen ajokortti tipahtaa postiluukustasi.

Nyt se on ohi! Meitä ei pidättele enää mikään!



tiistai 11. lokakuuta 2016

Eka videopostaus!

Terveiset syksyiseltä metsäretkeltä! 
Meille on jo muodostunut tavaksi tehdä maastolenkkejä koko perheen voimin. Ponityttö rattaisiin ja menoksi. Käyntiosuudet taitetaan porukassa, mutta reippaammat askellajit käymme Riian kanssa spurttaamassa kahdestaan. Eilen oli taas ihan mielettömän upea syysilta. Onneksi nappasin kameran mukaan, sillä tittididii! Pääsette arvon lukijat meidän matkassa maastoon. Tässä se nyt tulee: blogihistorian ensimmäinen videopostaus. Olkaa hyvät!





tiistai 4. lokakuuta 2016

Sananen lajin eettisyydestä

Tänään tiistaina vietettävän kansallisen Eläinten päivän ja alkavan Eläinten viikon vuoksi pysähdyn pohdiskelemaan hevosurheilun eettisyyttä. Aina silloin tällöin käy mielessä, että onkohan tässä touhussa mitään järkeä. Hevonen pakotetaan tekemään asioita, jotka ovat sille luonnonvastaisia. Syyllistyn siihen itsekin. Esimerkiksi trailerissa matkustaminen on varmasti jokaiselle hevoselle stressin aihe. Yksikään hevonen ei varmasti pyydä päästä tienpäälle. Välillä hevosia on tietysti pakko kuljettaa, mutta useimmiten omat itsekkäät mielihalut ajavat hevosen tarpeiden edelle.

Viimeaikoina mediassa on ollut näkyvästi esillä myös erityisesti kilpahevosten huono kohtelu. Hevosiin kohdistuva väkivalta on surullisen yleistä ja myönnän sortuneeni siihenkin. En tietenkään satuttamistarkoituksessa, mutta raippa on kyllä viuhunut eikä ohjastuntuma ole aina ollut kaikkein pehmein. Väkivalta kulkee usein käsikädessä osaamattomuuden kanssa. Allekirjoitan tämän täysin. Huolestuttavaa on se, etteivät kaikki edes yritä löytää muita keinoja kommunikointiin.

Tavoitteenani on kohdella hevostani parhaalla mahdollisella tavalla ja järjestää sille olosuhteet, joissa se voi viettää varsinaista hevosen elämää. Alta selviää, kuinka se käytännössä toteutuu, sillä vastasin kokeeksi Eläinten viikon sivuilla oleviin hevosen toiveisiin.

Eläinten viikkoa vietetään vuosittain 4.-10.10.
Tänä vuonna teemana on hevonen.


Ethän hallitse hevosta kivulla

Pyhä pyrkimykseni on välttää väkivaltaa. Tunnustan, että raippa ja/tai kannukset ovat kyllä edelleen käytössä. Vierailemme jälleen huomenna Kari Vepsällä juurikin siitä syystä, että saisimme lisää eväitä väkivallattomaan, hevosen kielellä tapahtuvaan kommunikointiin. (Ja taas Riia joutuu matkustamaan...)

Varusteilla on väliä

Riian kauppaan kuului melkoinen arsenaali sille täydellisesti istuvia varusteita. Niiden lisäksi ostin sille uudet suitset, joissa ei ole alaturpahihnaa ollenkaan. Olen myös haaveillut western-satulasta. Sitä voisi käyttää maastolenkeillä ja kuka ties vaikka innostuisimme treenaamaan länkkärimenoakin! Western-satuloissa paino jakautuu tasaisemmin hevosen selkään, joten selkäongelmia länkkäriratsuilla on aniharvoin.


Hevonen kärsii yksinäisyydestä

Riia laiduntaa/tarhaa tällä hetkellä yksin. Sillä on kyllä kavereita lähes kosketusetäisyydellä, mutta tammojen yhdistäminen ei kesällä valitettavasti onnistunut. Riia osaa olla hapannaama. Tallillemme tuli hiljattain kolmaskin suomenhevonen, jota on kaavailtu Riian tarhakaveriksi. Ensi viikonloppuna kokeillaan kuinka käy!

Haluan liikkua

Riia ulkoili kesällä ympärivuorokautisesti. Vasta viimeiset pari viikkoa se on viettänyt yönsä sisällä. Edelleenkin se saa olla ulkona aamuvarhaisesta iltamyöhään. Sillä on käytössään paljon tilaa, jonka se kaikeksi onneksi myös hyödyntää oikein hyvin. Omatoimisen liikunnan lisäksi Riiaa liikutetaan monipuolisesti päivittäin. Kentällä ratsastamisen lisäksi sillä maastoillaan paljon, sitä juoksutetaan ja sillä ajetaan. 


Tarvitsen sopivasti ruokaa

Riian jalkavian takia sen paino on jatkuvassa tarkkailussa. Se ei saisi lihoa yhtään, sillä ylimääräinen massa kuormittaa sen jalkoja. Riia on onneksi pysynyt sutjakassa kunnossa laidunkaudesta huolimatta. Olen hankkinut sille karsinaan slowfeeding -verkon, jotta se ei ahmisi heiniään liian nopeasti. Myös tarhoissa hevosilla on heinäverkot talvisaikaan. 

Viihdyn pihatossa

Riia saa todennäköisesti siirtyä pihattoelämään lähivuosina. Se saattaa olla mahdollista nykyisellä tallillamme, joten Riian ei tarvitse sen takia edes muuttaa minnekään. Nykyisin se asuu ulkokarsinassa, joka näyttää soveltuvan sille oikein mainiosti. Yläluukut pidetään auki kovimmille pakkasille saakka, sillä hevoset lämmittävät karsinat tehokkaasti. Ilma vaihtuu hyvin ja hengitystiet pysyvät kunnossa. Karsinastaan se voi tähyillä maailmanmenoa ja seurustella naapureidensa kanssa. Riiasta huomaa entistä selvemmin siinä olevan jotain kylmäveristä. Jo nyt sen talvikarva on alkanut kunnolla kasvaa. Saapa nähdä millainen tupsujalka siitä vielä talven mittaan kuoriutuu!


Haluan pysyvän kodin

Sen olet nyt saanut!






maanantai 3. lokakuuta 2016

Valmennusviikonloppu 5/5!

Riian entinen omistaja Salla kyläili meillä viikonloppuna. Takana on kolme päivää tehovalmennusta. Ongelmat on käyty läpi juurta jaksaen ja Salla on lähes kädestä pitäen opastanut, mitä tulee tehdä toisin. Salla ei ole vain todella taitava ratsastaja, vaan myös hurjan hyvä ope! Sallan ja Riian yhteistyö on upeaa katsottavaa. Vaikka kuinka yritin keskittyneesti seurata, mitä tapahtuu, jäin välillä vain haltioituneena tuijottamaan. Tuo upeasti liikehtivä hevonen on todellakin minun omani!

Salla & Riia

Olin ajautunut kenttätyöskentelyssä jo jonkinlaiseen umpikujaan. Vaikka tiesin, että suurin ongelma on istuntani, en osannut korjata mitään. En tiennyt, mistä aloittaa. Salla sanoi heti kättelyssä, että minun pitää rentoutua ja vain ottaa kyytiä. Huomaamattani ajan Riiaa istunnallani eteen. Riian pitää liikkua itse. Siitä päästäänkin toiseen selkeään ongelmaan, eli pohkeenkäyttöön. En vaadi Riialta välitöntä reaktiota, jolloin se turtuu apuihini. Minun pitäisi saada se myös rentouttamaan niskansa, jotta se voisi liikkua kunnolla. Pää pystyssä jännittyneenä se ei kykene liikkumaan oikein eikä pääse siksi reippaasti eteenpäin. Yksinkertaista, mutta hirvittävän vaikeaa.

Treenimotivaationi on ollut hukassa, kun kenttätyöskentely ei ole sujunut. Siksi olemme pääasiassa viime ajat vain maastoilleet ja nautiskelleet sänkipelloilla irrottelusta. Maastotaitokisat tulivat hyvään väliin. Oli hyvä syy tehdä jotain muuta. Sallan oppien ansiosta minulla on nyt aivan toisenlainen fiilis. Oikein polttelee päästä kentälle testaamaan opittua! Pyrin kuitenkin malttamaan mieleni ja etenemään askel kerrallaan. Lihasmuistiin juurtuneita virheitä ei hetkessä korjata. Tavoitteena on saada ensin käyntityöskentely kuntoon ja siirtyä sitten vasta eteenpäin. Liinassakin olisi tarkoitus hioa istuntaa. Meillä ei ole mihinkään kiire!

Ystävät.

Olen suunnattoman onnellinen, että meillä on saatavilla parasta mahdollista apua. Kuka voisikaan paremmin opettaa, kuin henkilö, joka tuntee hevosen läpikotaisin. Minua lämmittää myös se, etten ole yksin saamapuolella. Sallasta oli kaikesta päätellen ihanaa tavata vanhaa ystävää. On kai aika harvinaista, että hevoskaupoista syntyy ystävyyssuhteita. Toivon, että yhteydenpitomme jatkuu edelleen ja voimme ottaa saman uusiksi!