tiistai 25. lokakuuta 2016

Kuulumisia!

Lokakuu on vierähtänyt uusien asioiden opiskelussa. Riian ex-omistajan Sallan vierailusta jäi käteen sellainen rautaisannos oppia, että sen käsittely ja sisäistäminen on vienyt aikaa. Asetin tavoitteeksi edetä askel kerrallaan uusia oppeja hyödyntäen. Ensin käyntityöskentely kuntoon, sitten vasta muihin askellajeihin. Kuka muuten sanoo, että pitäisi muutenkaan aina ratsastaa käynti-ravi-laukka-ravi -kaavalla? Olen kyllä itsestäni aika ylpeä, sillä olen malttanut mieleni ja nyt on jo selvää muutosta havaittavissa.

Tänään kentälle käveli uudistunut ratsukko. Sen huomasi jo heti ensi askelista aitojen sisäpuolella. Vielä kuukausi sitten Riia kirjaimellisesti huokaisi tylsyydestä ja hidasti vauhtinsa puoleen saapuessamme kentälle. Tänään se otti alusta asti pitkiä askelia ja reipas liike jatkui koko ratsastuksen ajan.

Tähän välihuomautus: olen niin innoissani, että tätä on vaikeaa kirjoittaa - sormet eivät naputa riittävän nopeasti!!!

Entäs ratsastaja sitten? Vielä kuukausi sitten ratsastaja jännittyi kokovartalokipsiin sillä sekunnilla, kun kävelimme portista sisään, vääntyi tuuppausasentoon ja pusersi pohkeella taukoamatta. Tänään ratsastaja keskittyi vain pitämään itsensä rentona ja nauttimaan kyydistä. Pohje napautti terävästi muutamia kertoja ja raippa kahdesti koko ratsastuksen aikana. Edes kannuksia ei jalassa ollut. Ääniavut ja pohkeen hipaisu riittivät. Paitsi sen kerran, kun portilla oli jotain pelottavaa... Neitiä piti napakasti muistuttaa keskittymisestä työntekoon.

On kai vaarallista lähteä heti kehumaan, kun kerran on kaikki mennyt nappiin. Voihan olla, että Riialla oli vain superhyvä päivä tai että tähtien asento sattui tänään olemaan kohdallaan. Huomenna kaikki voi taas mennä paljon huonommin. Mutta pakko nyt on vähän hehkuttaa! Tuoreessa muistissa ovat ne epätoivon tunteet, kun ei perusasiat suju ja kaikki menee koko ajan huonompaan suuntaan. Mitäpä sitä hevosen kanssa kentällä tekisi, jos se ei halua liikkua eteenpäin?

Tänään ei ollut eteenpäinpyrkimyksestä puutetta. Riia oikein odotti merkkiä, että saisi lisätä vauhtia. Laukkaa en tosin vielä uskaltanut kokeilla. Viime viikot olen treenannut vain käynnissä ja käynyt maastossa tai pellolla ravailemassa ja laukkaamassa. Viime perjantaina otin ravia ensimmäisen kerran, tänään toisen. Mieleni teki kyllä nostaa laukka, mutta en halunnut riskeerata edistymistä. Haluan, että pystyn ensin pysymään täysin rentona joka tilanteessa käynnissä ja ravissa, jotta rentous säilyisi myös laukassa. Kun on vuosia tuupannut menemään kokovartalojumissa, vaatii toistoja ja valtavaa keskittymistä, että jumi lähtee lihasmuistista. Tänäänkin sen pelottavan portin kohdalla huomasin jännittyväni heti, kun keskittymiseni herpaantui hetkeksi. Ja kun itse jännityn, Riia jännittyy entisestään. Tavoitteena on siis se, että me molemmat pysymme rentoina alusta loppuun asti. Tänään se toimi!

Lopetin siis reippaiden ravien jälkeen ja hyppäsin kentällä alas selästä. Löysäsin satulavyön, nostin jalustimet ylös, mutta jätin ohjat kaulalle. Lähdin kävelemään kenttää ympäri ja pyysin Riiaa mukaani. Tämä ihana olento seurasi vapaana perässäni kuin koira. Vaihtelimme suuntaa ja teimme ympyröitä ja pysähdyksiä. Riia käveli rennoin askelin kaulaa maata kohti venyttäen. Portista ulos käveltyämme vihreän ruohon houkutus vei kuitenkin voiton ja matka tyssäsi siihen. Harjoitukset saavat siis jatkua!

Aurinkoiset syyspäivät ovat jo muisto vain, mutta ei kuulkaa harmita pätkääkään.
Tämän kaverin kanssa sitä viettää aikaansa vaikka taivaalta tulisi pieniä kiviä!

Lokakuussa on ehtinyt tapahtua kaikkea muutakin mukavaa. Viime viikonloppuna teimme jo pitkään suunnitellun maastovaelluksen naapurikylään. Sisareni kipaisi koulukisoissa Riian kanssa muutama viikko sitten ja minä Riia valokuvamalleilemassa siinä sivussa. Kävimme jälleen Kari Vepsää moikkaamassa ja tietenkin Helsinki International Horse Showssa, ilman Riiaa tosin... Treenin vastapainoksi olemme nauttineet syksyisistä ajolenkeistä ja onpa Riia saanut taas toimittaa vikellyshevosenkin virkaa. Näistä myöhemmin lisää!



2 kommenttia: