perjantai 30. joulukuuta 2016

Hyvää Uutta Vuotta!

Vuoden viimeisinä päivinä sitä kääntää katseensa taaksepäin ja muistelee mennyttä vuotta. Tämä vuosi on hujahtanut ennätysvauhtia. Ei vähiten siksi, että pieni ponityttö ja uusin nelijalkainen perheenjäsenemme ovat taanneet hyvin täyteläisen arjen.

Blogikin on jäänyt odottelemaan väljempiä päiviä. Mielessäni olen raapustellut lukuisia kirjoituksia, mutta niiden paperille saattaminen onkin toinen juttu. Ehkä olisi pitänyt toivoa joulupukilta sanelin, joka muuttaa puheen tekstin muotoon. Nyt kun Riia asustaa Hattulassa, minulla olisi hyvää aikaa höpötellä ajatuksiani muistiin automatkoilla.

Kohta on jo puolivuotta hevosenomistajuutta täynnä. Aion eritellä kuluneita kuukausia myöhemmin, mutta päällimmäisenä on edelleen epäuskoinen tunne siitä, että minulla todellakin on oma hevonen. Ja se tunne, kun kävelee tallin ovesta sisään ja karsinassa päänsä kohottaa tuo oma kaunokaiseni, niin no...siitä ei luopuisi mistään hinnasta.

Yllättävintä on ollut ehkä se tunteiden vuoristorata, jonka Riia on tuonut tullessaan. Sittenkin, vaikkei allekirjoittanut ole muutenkaan sieltä tasaisimmasta päästä... Välillä sitä on pakahtua onnesta ja ylpeydestä - toisena hetkenä mielen täyttää pelko ja epätoivo. Kun hevonen singahtaa taluttaessa kohti taivaanrantaa, käy mielessä, että olisiko sittenkin pitänyt ostaa se eläköityvä issikka? Että meniköhän tämä hevosen valinta sittenkään ihan putkeen?

Suurimman avun näihin hetkiin olen saanut sisareltani, joka luojalle kiitos on alusta saakka tajunnut valintaani. Tai ainakin siitä saakka, kun tapasi Riian. Etukäteen hän itseasiassa oli eniten vastaan koko hevoshankintaa... Meille on syntynyt hyvä vertaistukitiimi, joka ymmärtää yhtälailla ne negatiiviset kuin positiivisetkin fiilikset. Ajatukseni kääntyvät tosin ilman vertaistukeakin lopulta aina niihin Riian lukuisiin hyviin puoliin. Erityisesti siihen, mitä kaikkea se on minulle opettanut jo näinkin lyhyessä ajassa. Toiveeni siitä, että jonain päivänä oppisin vielä oikeasti ratsastamaan ei tunnu Riian ansiosta enää niin utopistiselta kuin ennen.

Tähän loppuun vielä muutamia otoksia joulukorttikuvauksistamme. Koska jouluntoivotuksetkin jäivät blogin osalta väliin niin tässä sekä joulun- että uudenvuodentoivotukset koko meidän viisihenkiseltä perheeltämme!





Kuvat: Noona Rautiainen

Ps. Pakko vielä paljastaa, että uusi vuosi starttaa superkivasti, kun saadaan Riian entiset omistajat kylään. Salla on luvannut näyttää ainakin kankihommia meille untuvikoille...jännää!



2 kommenttia: