sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Kavioliitto puoli vuotta & superviikonloppu!

Eilen tuli kuusi ensimmäistä yhteistä kuukauttamme täyteen. Suunnitelmissani oli kirjoittaa katsaus menneeseen, mutta muutinkin mieleni. On nimittäin sen verran innostunut fiilis viikonlopun jäljiltä, että pakko päästellä taas vähän höyryjä pihalle. Luvassa on myös aikamoinen kuvapläjäys. Suuret kiitokset kuvista Anne Vilkunalle!

Mikä olisikaan voinut olla mieluisampi tapa juhlistaa puolivuotispäivää, kuin viettää viikonloppu Riian ja Riian ihanien exien kanssa. Suunnittelimme jo alkutalvesta, että tekisimme näihin loppiaisen aikoihin retken Jyväskylään Sallan luokse. Mutta nyt kun olemme edelleen maneesitallilla, ei ollut järkeä eikä rahaa lähteä kuskaamaan hevosta toiselle paikkakunnalle. Sallaa ja hänen äitiään Annaa ei onneksi ollut kovin hankalaa houkutella etelänlomalle. Heidän hyvät ystävänsä sattuvat asumaan Janakkalassa, joten samaan reissuun saatiin yhdistettyä useampi tärkeä tapaaminen.

Lauantaina Salla kipusi Riian kyytiin ja kuulosteli vähän, että missäs nyt mennään. Kehuja tuli siitä, että Riia oli paljon paremmin kuulolla kuin edellisellä visiitillä, ja esimerkiksi siirtymiset sujuivat selvästi paremmin. MUTTA, kuten olemme viime viikkoina saaneet tuta, on kuoren alla järisyttävä määrä jännittynyttä energiaa. Rentouden saavuttaminen ja ylläpitäminen on haastavaa. Onneksi Sallalla ei ollut minnekään kiire. Hän ei lopettanut, ennen kuin oli saanut Riiasta pahimmat energiat purettua ja se suostui kunnolla keskittymään työntekoon. On se hienoa katseltavaa, kun palaset loksahtelevat paikoilleen ja kun jokaiseen ongelmaan löytyy ratkaisu. Seurasimme vain ihmetellen sivusta kuinka Salla jaksoi olla loputtoman rauhallinen ja kärsivällinen joka tilanteessa. 

Nyt sapettaa...

Nelijalkainen ruutitynnyri!
Näin tää homma hoidetaan!

Vanha tuttu huoltotiimi <3

Sunnuntaina oli aika kaivaa kanget esiin. Ne ovat saaneet pölyttyä varastossa koko puolen vuoden ajan, sillä meillä ei ole siskon kanssa kummallakaan minkäänlaista kokemusta kankisuitsilla ratsastamisesta. Olihan siispä tähänkin asiaan tultava muutos ja näissä valvotuissa olosuhteissa päästävä tätäkin ihmettä kokeilemaan! 

Teoriatunti.

Ensin Salla hyppäsi selkään ja havainnoi päivän mielialaa. Edellispäivän tehotreeni oli selvästi tehnyt hyvää ja tuottanut tulosta: Riia oli rauhallisempi ja yhteistyöhaluisempi. Sitten Elina pääsi kyytiin. Ilmeistä päätellen kaksien ohjien käteen sovittaminen ei ollut ihan helppo juttu. Mutta kun ratsukko lähti liikkeelle, ei kukaan sivullinen olisi varmasti voinut huomata, että tässä ollaan ensimmäistä kertaa pappia kyydissä. Niin luontevasti se sujui! Salla opasti Elinaa ja Riiaa sekä käynnissä että ravissa. 


Syystäkin hymyilyttää!

Viimeiseksi pääsin itsekin ohjaksiin. Hyvin olisi riittänyt vain muiden ihailu katsomosta käsin, mutta hyvä, että rohkaistuin kokeilemaan. Alussa en oikein uskaltanut ottaa ohjia riittävästi tuntumalle. Ohjat myös karkailivat käsistäni. Mutta hetkittäin homma tuntui sujuvan yllättävän hyvin. 

Kieli keskellä suuta.
"Siis toi naru tulee tuolta välistä ja toi tuolta välistä..."

Salla rohkaisi ravin jälkeen kokeilemaan myös laukkaa. Etukäteen olimme puhuneet, että laukkaa voitaisiin ottaa liinassa, sillä en edelleenkään osaa istua laukassa rentona. Haluaisin saada laukkaankin sen fiiliksen, että istun vain kyydissä ja annan hevosen laukata. Maneesissa oli samaan aikaan kuitenkin muutama muukin ratsukko, joten tilaa ei juoksuttamiseen ollut. Salla auttoi siispä maastakäsin ilman liinaa ja saatiinkin pari hyvää ympyrää aikaan. Ja arvioisin, että ainakin noin puolen pääty-ympyrän verran oli paketti kunnolla kasassa: pysyin täysin rentona, Riia hyvällä tuntumalla ja laukka pyöri tarmokkaasti eteenpäin. Puoli pääty-ympyrää! Jes!

...jaaa laukka!



Viikonlopun jäljiltä on pää taas pullollaan hyviä vinkkejä ja treenimotivaatiota. Itse aion jättää kanget toistaiseksi rauhaan ja jatkaa perusmenon harjoittelua. Elina sen sijaan sai sen verran kovan kipinän, ja on toki taidoiltaankin jo siinä pisteessä, että nämä järeämmät vehkeet jäivät satulahuoneen suitsinaulakkoon odottamaan pikaista uusintaa. Riialle on luvassa ansaittua hemmottelua rankan treenin päälle, kun tallille on alkuviikosta tulossa hevoshieroja.

Suuret kiitokset vielä Sallalle, Annalle ja Annelle tästä superviikonlopusta. Otetaan pian uusiksi! On se vaan niin parasta, kun voi jakaa ajatuksia tästä ihanasta/kamalasta karvakorvasta ihmisten kanssa, jotka täsmälleen tietävät mitä tarkoitan. Olenkohan muistanut tarpeeksi hehkuttaa, kuinka onnekas olen ollut näissä hevoskaupoissa? 






5 kommenttia:

  1. Oikein hätkähdän kun katson näitä, oma heppa on niin saman näköinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Liisa! Ihanko totta? Minkä rotuinen hevosesi on? Riian taustoista ei paljoa tiedetä, joten olisi kiva kuulla mahdollisesta sukulaisesta lisää!

      Poista
    2. No nyt vasta huomasin tuon toisenkin kommenttisi, löysin blogiisi ja asia selvisi! :) Miksiköhän en saa ilmoituksia kommenteista sähköpostiini...?
      Kaunis hevonen sinulla! Ja paljon on kieltämättä samaa näköä. Riia on ehkä aavistuksen raskasrakenteisempi, esimerkiksi jalat ovat paksut ja kavio suuri. Olenkin haaveillut, että jos joskus sen astuttaisin, ori olisi ehdottomasti P.R.E! Saisi varsasta vähän siromman, mutta kuitenkin saman mallisen.

      Poista
    3. Sun hevosesi on tosiaan raskaampirakenteinen, mulla tuollainen pikkusiro (tikkujalat ja shettiskaviot), mutta jotain samaa tuossa asennossa ja olemuksessa. P.R.E orilla saattaisin minäkin astuttaa Mandyn, mutta toivon ettei varsakuume ylly, se kun on sitten se ihan viimeinen hulluuden aste tässä touhussa :)

      Poista
    4. Sanopa muuta! Sormet ristissä täälläkin! ;)

      Poista