tiistai 28. helmikuuta 2017

Kotia kohti

Niin se päättyi meidän visiitti Hattulan Ratsastuskeskuksessa. Tänään lastattiin hepo kotimatkalle. Viikonlopun treenijakso venyi melkein neljäksi kuukaudeksi. Aika hujahti todella nopeasti, ja jos vain kukkaron nyörit olisivat antaneet periksi, olisimme jääneet vielä pidemmäksikin aikaa. Monen suusta on kuulunut sama laulu, että tämä talvi on ollut poikkeuksellisen haastava ulkokentillä. Tuntuu siltä, että oli viisas päätös jäädä sisätiloihin pahimman yli, eikä rahallinen satsaus ole todellakaan mennyt hukkaan.


Paljon on ehtinyt tapahtua muutamassa kuukaudessa. Maneesiolosuhteista on yritetty ottaa kaikki ilo irti. Lähtötilannehan oli se, että Riiasta paljastui aivan uusi puoli ilmojen kylmettyä ja liikunnan vähennyttyä. Sehän on perin tavallista, että hevoset ovat talvella reippaampia, mutta enpä ole eläessäni nähnyt yhdessäkään hevosessa näin suurta muutosta! Virtaa on piisannut edelleen. Kauran määräkin on tiputettu minimiin, mutta niin vain jaksaa tammuskani rallittaa. Se onkin sitten saanut liikkua tehokkaasti koko ajan. Perus ratsastuksen lisäksi olemme käyneet tallinpitäjä Iida Hastin tunneilla, Elina myös Seppo Laineen valmennuksissa, ja pääsimmepä kertaalleen myös testaamaan Centered Ridingia Lennu Tervakorven yksityistunnille. Iida on myös ratsastanut Riialla muutaman kerran. Oli mukava kuulla, että kehitystä on tapahtunut positiviiseen suuntaan! Riia tuntui kuulemma monella tapaa paremmalta nyt kuin saapuessamme.

Riia ehti aloittaa myös vikellyshevosen opinnot. Kanta-Hämeen Ratsastajien vikellysvalmentajat ihastuivat siihen heti ensitapaamisella. Ulkoisesti se sopii vikellyshevoseksi aivan täydellisesti! Mutta se oli yllätys, millainen työmoraali sillä on juoksutukseen, kun selässä on ihminen. Millään toisella hevosella ei ole kuulemma voinut edetä yhtä nopeasti koulutuksen alussa! Hyvä Riia!!! Toivon mukaan vikeltäjät jaksaisivat jatkossa ajella maalle asti treenaamaan, jotta Riia saisi jatkaa lupaavasti alkanutta uraansa. Vai pitäisiköhän kasata oma vikellysjoukkue Hauholle...? Hauhon Hevosaktiivit hoi!




Vähän kyllä jännittää, miten meidän käy nyt, kun ollaan jälleen kelien armoilla. Yritän lohduttautua sillä, että kohtahan lumet jo sulavat ja kevät koittaa. Kevät tuo tullessaan myös pienten kavioiden kopsetta ja lisäystä tallikokoonpanoomme: Riian molemmat karsinanaapurit ovat tiineinä! Se oli yksi syy kotiinpaluullemme. Tammat saavat varsomisrauhan, emmekä tuo pöpöjä pienokaisille, kun olemme jo hyvissä ajoin asettuneet takaisin taloksi. Elämme siis monella tapaa jännittäviä aikoja...



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti