maanantai 27. maaliskuuta 2017

Helsinki Horse Fair -plussat ja miinukset!

Viikko sitten perjantaina vietimme sisareni Elinan kanssa hauskan päivän Helsinki Horse Fair -messuilla Messukeskuksessa. Listasin tähän postaukseen mielipiteeni messujen hyvistä ja huonoista puolista.

Olen suuri messujen ystävä. Nautin suunnattomasti messujen tunnelmasta ja olen hakeutunut töihinkin useammille messuille. Mikäs sen parempaa, jos messut sattuvat vielä olemaan hevosaiheiset. Se on tullut todettua jo moneen kertaan, että messuilta saa valtavasti uutta intoa harrastamiseen. Niin kävi tälläkin kertaa!

Sen verran messuja on tullut koluttua, että olen myös melko kriittinen vieras. Nämä olivat ensimmäiset Helsinki Horse Fair -messuni, joten ennakkokäsitykseni perustuivat netistä lukemieni tietojen varaan. Pakko sen verran antaa noottia, että messujen nettisivut eivät ainakaan mobiilissa toimineet kovin hyvin. Hauska idea jakaa messujen sisältö otsikoiden Löydä, Koe, Osta, Nauti -alle, mutta käytännössä systeemi ei kyllä helpottanut tiedonhakua. Itse arvostan perinteistä tapahtumapaikkojen mukaan laadittua aikataulua selkeyden takia enemmän.

Working Equitationin maailmanmestari Miguel Da Fonseca & Pertsa-heppa

Tätä mekin treenattiin viime kesänä Riian kanssa. Ehkä ensi vuonna areenalla..? Haha.

Jostain syystä olin saanut sellaisen käsityksen, ettei näillä messuilla olisi hirveän kiinnostavaa ohjelmaa. Messujen lähestyessä ja ohjelmaa tarkemmin tutkiessani yllätyin positiivisesti siitä, kuinka paljon erilaista ohjelmaa olikin luvassa. Niin paljon, että päivän kulkua oli pakko suunnitella ennakkoon, ettei missaisi mitään. Ohjelma oli erittäin laadukasta ja kiinnostavaa sekä areenalla että infolavalla. Totesimme siskon kanssa yllätykseksemme, että infolava vei lopulta voiton. Aiemmilla messuilla olemme parkkeeraanneet pitkiksi ajoiksi seuraamaan vauhdikkaita ohjelmanumeroita, mutta nyt estekisat ja monet muut saivat väistyä kiinnostavien luentojen tieltä. Huomasimme jumittavamme infolavan edessä tunnista toiseen. Miinusta oli se, että hyvää ohjelmaa oli jopa liikaa. Runsas ohjelmasisältö johti myös siihen, ettei shoppailuun jäänyt hirveästi aikaa. Jokainen päättäköön kohdallaan onko se sitten hyvä vai huono asia...

Ihmettelimme sitä, että päivän ensimmäinen ohjelmanumero alkoi tasan klo 12. Siis silloin, kun messuyleisö vasta päästettiin sisälle. Ehkä järjestäjät voisivat ensi vuonna myöhäistää ohjelman alkamisaikaa puolella tunnilla, jotta yleisö ehtisi rauhassa siirtyä katsomoon. Toivoisin myös, ettei infolava olisi aivan toisessa päässä hallia. Jos se sijaitsisi lähellä areenaa, voisi luentojen välissä vilkaista mitä areenalla tapahtuu.

Katsokaa nyt näitä vauvapöksyjä!!! En ehkä kestä.
Ei jää meinaan tyylikkyydestä kiinni ensi kesän kisat.
Elina & Riia häikäisee vastustajat!

Expo-alue oli oikein hyvä: riittävän suuri, selkeä, paljon myyjiä ja tarpeeksi leveillä käytävillä varustettu. Tuli oikein vanhat hyvät ajat Messukeskuksen Horse Showsta mieleen. Yhdessä muistelimme, kuinka ennen vanhaan Horse Shownkin exposta teki vielä todella edullisia löytöjä. Nykyään HIHS:ssa yritykset vaikuttavat olevan nimeomaan näytteilleasettajia sen sijaan, että haluaisivat päästä tavaroistaan eroon. Ymmärrän toki sen, että alan tapahtumissa on tärkeää olla esillä, jotta tuotteet ja brändit tulevat tunnetuiksi, vaikkei aikoisi sen suurempia alennuksia antaakaan. Mutta harvempi messuvieras varmaan hankkii heräteostoksena mitään täyteen hintaan. Ihmiset ovat nykypäivänä todella hintatietoisia ja messuilta kuvittelee tekevänsä nimenomaan niitä tavallista edullisempia löytöjä.

Ei näin!
...vaan näin!

Onneksi näillä messuilla melko moni yritys oli mukana oikealla messumeiningillä ja pääsimme tekemään hyviä kauppoja. Jopa tinkaamaan onnistuneesti! Riia sai tyylikkään satulahuovan puoleen hintaan sekä Chia de Gracian kotimaista nokkosta -20% alennuksella. Itselleni löysin puoli-ilmaisen kevättakin sekä hupparin ja me molemmat ostimme HV Polon toppatakit viidelläkympillä. Ai että meitä nauratti, kun sama takki, jonka Elina oli ostanut yhdestä kojusta, tuli hetken päästä vastaan toisessa kojussa. Alennuksessa sekin, mutta hinta oli neljä kertaa kalliimpi! Ha!

Saalis.

Perjantaina messuilla ei tarvinut kärsiä suuremmista ruuhkista. Messuyleisöä oli päivällä paikalla vain kourallinen. Tai siltä se ainakin näytti suuressa hallissa väen hajaantuessa joka suuntaan. Myöhemmin väkeä tuli kyllä lisää, mutta missään vaiheessa ei tarvinnut jonottaa eikä kärsiä tungoksesta. Täytyy sanoa, että se oli ihanaa! Tunnelma esimerkiksi estekisakatsomossa kyllä kärsi väen vähyydestä, mutta kuinka miellyttävää olikaan tehdä ostoksia. Kaikkiin kojuihin mahtui kunnolla sisälle ja sai rauhassa tutkia tavaroita ilman hikikarpaloita, hapenpuutetta tai kyynerpäätaktiikkaa käyttäviä kanssashoppailijoita. Ja miten mukavaa oli istuutua hyville paikoille areenan katsomoon tai kuuntelemaan luentoja.

Hyvin mahtuu!

Messujen parasta antia olikin se, että kerrankin oli mahdollisuus jutella rauhassa alan ammattilaisten kanssa. Luentojen jälkeen kävimme jututtamassa esimerkiksi AT Ratsastuspilateksen yrittäjää Aira Toivolaa. Sovimme jo, että hän tulee kevään aikana valmentamaan meitä kotitallillemme. Jäin suustani kiinni pitkäksi toviksi myös muun muassa P.R.E-yhdistyksen osastolle. Siitä myöhemmin lisää!

Vauhtia piisaa!

Friisin Paletti & Anne Friis melkein meidän naapurista Lammilta!

Odotin etukäteen eniten Ben Simonsénin tarkkuusajoklinikkaa. Koska Riia toimii niin hyvin kärryjen edessä, olen haaveillut, että olisi mahtavaa koittaa sen kanssa valjakkoajoa. Se kun selvästi nauttii haasteista ja vaihtelevista tehtävistä sekä kaikenlaisesta aivojumpasta. Tämä laji vaatii kuitenkin ihan omanlaisensa välineet, jotka eivät yllätys yllätys ole ihan sieltä halvimmasta päästä. Ihan kokeilua varten ei niihin tee siis mieli rahojaan sijoittaa. Kävimme moikkaamassa Ben Simonsénia Savijärven kartanon osastolla ja kyselimme, mitä hevoselta tähän lajiin vaaditaan ja miten päästä alkuun. Ja tässä se tulee: päivän ehdottomasti siisten juttu! Ben Simonsén kutsui meidät Riian kanssa kesällä Savijärven kartanoon! Pääsemme testaamaan hänen välineillään hänen oppiinsa olisiko Riiasta valjakkohevoseksi. En malta odottaa!!!


Pakko vielä tähän loppuun hehkuttaa Messukeskusta tapahtumapaikkana. Sinne on yhtä helppo saapua julkisilla kuin omalla autollakin. Siellä on siistiä ja väljää ja erittäin hyvä ja monipuolinen valikoima ruokapaikkoja. Kello oli jo kuusi, ennen kuin ehdimme istua alas syömään. Melkein jo sorruimme nopeisiin pizzasliceihin, sillä mieli teki äkkiä takaisin ohjelman pariin. Mutta onneksi maltoimme mielemme ja piipahdimme sittenkin Fazerin ravintolaan. En tiedä johtuiko se kiljuvasta nälästä vai mistä, mutta saimme parhaimmat lohikeitot ikinä! Kuvut täynnä oli mukava palata messujen pariin vielä pariksi tunniksi.

Niin hyvää!

Ehkä tästä postauksesta se jo välittyikin, mutta todettakoon vielä, että päivä hurahti todella nopeasti. Saavuimme paikalle messujen alkaessa kello kaksitoista ja lähdimme viimeisten joukossa kello kahdeksalta illalla. Viihtyvyyttä lisäsi toki blogipassimme, joilla pääsimme nauttimaan lehdistötilan palveluista. Mutta esimerkiksi samaan aikaan Messukeskuksessa järjestettyjä GoExpoa ja Kuva&Kamera-messuja emme ehtineet edes vilkaista! Päätimme siksi jo valmiiksi, että ensi kerralla on jäätävä yöksi Helsinkiin ja varattava messuille vähintään kaksi päivää aikaa.


#messukeskus

Postauksen kuvat: Elina Lundberg & allekirjoittanut



sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

...ja voittaja on

Sain ilokseni arpoa pari lippua ensi viikonlopun Helsinki Horse Fair -tapahtumaan. Ehkäpä netin syövereistä olisi tänä päivänä voinut löytyä jonkinlainen arvontakonekin, mutta halusin toteuttaa arvonnan perinteisin menetelmin.



Hivenen vastahakoisen wannabe cowboyn toimiessa onnettarena saatiin seuraavanlainen tulos:




kaksi kappaletta pääsylippuja Helsinki Horse Fair 2017 -messuille voitti nimimerkki 

Sisustuspaja

Onnea!

Ilmoitan voittajalle sähköpostitse ja lähetän samalla pääsyliput sähköisessä muodossa.

Arvontaan osallistui kolme lukijaa. Kiitos kaikille kivoista kommenteista! Toivottavasti tulevaisuudessakin osuu vastaavia yhteistyökuvioita kohdalle, sillä vaikkei arvonta saanutkaan tällä kertaa tämän suurempaa suosiota, aiheutti se ainakin hieman jännitystä allekirjoittaneen muuten niin tavanomaiseen sunnuntai-iltaan. Hah! Pienet ne on kotiäidin ilot!

Enää viisi yötä ja messut starttaavat. Me suunnistamme Elinan kanssa paikan päälle jo heti perjantaina. Messuohjelmasta minua kiinnostavat eniten Dressage meets western ja Working Equitation -show, Ben Simonsénin Tarkkuusvaljakkoajoklinikka, Aira Toivolan Ratsastajan kehonhallinta -luento sekä messuilla ratsastettavat esteluokat. Toki toivon löytäväni myös jotain edullisia ostoksia tuliaisiksi Riialle. Tähän loppuun vielä muutama järjestäjän kuva viime vuoden tapahtumasta. Messuilemisiin!







lauantai 11. maaliskuuta 2017

Talvipäivän riemua! - kuvapostaus!

Lapsen sairastuttua ja viikonloppusuunnitelmien peruunnuttua vapautui yllättäen aikaa ylimääräiselle fiilistelyhetkelle tallilla isin pitäessä huolta potilaasta. Tänään oli ehkä tähän astisen kevättalven komein päivä, joten oli pakko ottaa kamera matkaan mukaan. Päätin päästää Riian laitumelle siinä toivossa, että se riehuisi ylimääräistä energiaa pois, mutta vielä mitä. Se meni oitis piehtaroimaan ja jäi tyytyväisenä nautiskelemaan kevätauringosta.




...kunnes muiden hevosten touhut antoivat sille kimmokkeen spurttailuun! Ei se kuitenkaan viitsinyt laitumen toiseen päähän asti juosta, ravaili vain portin ohi edestakaisin ja pysähtyi välillä pärisemään. Tätä kesti ehkä muutaman minuutin, ja sitten se jo tuli luokseni nuuhkimaan. Onneksi olin valmiina asemissa kamera tanassa!









Kyllä se on upea! Ja kuvauksellinenkin, kun sille päälle sattuu. Mun ikioma!



PS Haluaisin vielä muistuttaa mahdollisuudesta ilmaisiin pääsylippuihin Helsinki Horse Fair -messuille. Arvontapostaukseen ei ole tullut vielä yhtään kommenttia, joten voitonmahdollisuudet ovat erittäin hyvät. Käy siis kommentoimassa edelliseen postaukseen ennen sunnuntai-iltaa, jos haluat kaverisi kanssa messuilemaan viikon kuluttua!



keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Helsinki Horse Fair 17.-19.3.2017 - ARVONTA!

Jippijaijei! Tämä messufani on aivan innoissaan, sillä kutsu kävi Helsinki Horse Fair -messuille! Pääsen bloggaajan ominaisuudessa tutustumaan messutarjontaan ja nauttimaan messutunnelmasta vaikka kaikkina kolmena päivänä. Jes! Tämä on erityisen mukavaa ja jännittävää siksi, etten ole vielä koskaan aiemmin vieraillut kyseisillä messuilla. Jostain syystä ne ovat aina jääneet väliin, vaikka moni muu alan tapahtuma on tullut koluttua moneen kertaan. Jos puhtia riittää, pääsen passillani tutustumaan myös GoExpoon sekä Kuva&Kamera-messuille, jotka järjestetään Messukeskuksessa samaan aikaan.

Eikä tässä vielä kaikki! Saan myös ilahduttaa teitä arvon lukijat ja arpoa pari pääsylippua. Jos siis haluat lähetä messuilemaan kaverisi kanssa, toimi näin:

1. Kirjoita tämän postauksen alle blogipostaustoiveesi eli mistä haluaisit minun jatkossa kirjoittavan.

2. Muista liittää kommenttiisi myös sähköpostiosoitteesi lippujen toimittamista varten!

3. Aikaa on sunnuntai-iltaan (12.3.) klo 21 saakka.

4. Vastanneiden kesken arvon kahden pääsylipun paketin Helsinki Horse Fair 2017 -messuille. (Yhden lipun arvo on 18 euroa. Se oikeuttaa ilmaiseen kertakäyntiin valitsemanasi päivänä ja sillä pääsee kaikkiin samanaikaisin tapahtumiin Messukeskuksessa.)

Julistetaan siis alkaneeksi Satulan blogihistorian ensimmäinen arvonta. Lykkyä pyttyyn!


Lisätietoa messuista löydät tapahtuman nettisivuilta ja Helsinki Horse Fair -Facebook -sivulta.



maanantai 6. maaliskuuta 2017

10K & fiilistelyvideo!

Blogini on kerännyt jo kymmenentuhatta katselua! KYMMENENTUHATTA!!! Vaikea uskoa. Toki siellä on varmasti mukana jokunen robotti, mutta silti. Hurjaa!!! Vaikka tämän foorumin tärkein tehtävä on toimia päiväkirjanani, tuntuu mukavalta, että joku muukin jaksaa juttujani lueskella.

Tämän huiman lukeman kunniaksi väsäsin pienen koosteen treenilomaltamme Hattulan Ratsastuskeskuksesta. Itsestäni ja Riiasta minulla ei tietenkään ollut juuri mitään videota, pitäisi aina silloin tällöin pyytää joku varta vasten kuvaamaan, joten videolla ratsastaa myös Elina ja Salla. Kuvissa vilahtaa lisäksi Kanta-Hämeen Ratsastajien vikeltäjiä.

Satulan kolmas video, olkaa niin hyvät!

(Kaksi aiempaa täällä ja täällä.)

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Ratsastan ympäri maailmaa, laukussa leipää ja piimää vaan...

Vaikka olinkin jo aiemmin sanonut hyvästit kaukomaille vähäksi aikaa, niin niinhän siinä sitten kävi, että matkakuume yltyi ylivoimaiseksi. Mihinkäs sitä koira karvoistaan pääsee. Kun kohdalle sattui viikon Kanarianmatka puoleen hintaan, niin olihan siihen pakko tarttua. Ja ai että, kun tekikin hyvää! Aurinko, lämpö ja yhdessäolo perheen kanssa tuli tarpeeseen. Yhtälailla kuin myös pieni loma hevosenomistan vastuista... Varsinkin, kun tiesin tammani olevan mitä parhaimmassa hoidossa. Ja kuinka mukavaa olikaan nähdä tuota karvakorvaa viikon tauon jälkeen! Se näytti jotenkin niin iloiselta, että oli pakko nauraa ääneen.

Vaikka tällä kertaa jätettiin hevostelut väliin, toi lomareissu mieleeni matkailuun liittyvän postausidean: ratsastusretket ulkomailla. Jo useamman vuoden ajan minulla on ollut tapana etsiä ratsastusmahdollisuuksia matkakohteistani. Yksi suurimmista unelmistani on päästä vielä joku päivä Islantiin monipäiväiselle issikkavaellukselle. Mutta yhtälailla parin tunnin maasto missä tahansa maassa avartaa ja vieraaseen ympäristöön, kulttuuriin, ihmisiin ja luontoon pääsee tutustumaan ihan toisella tapaa hevosen selässä. Hevosharrastus yhdistää kansallisuuteen katsomatta! Siitä olen tosin tullut aina vain tarkemmaksi, minkä yrityksen palveluja käytän. Pari huonoa kokemusta ja selkeät merkit hevosten laiminlyömisestä ovat tehneet varovaisiksi. Huonokuntoisen hevosparan kyydissä ei tule kuin paha mieli.

Kerron seuraavaksi muutamista ratsastuskokemuksista ulkomailta. Tehdään siis pieni nojatuolimatka Irlantiin, Balille ja Kreikkaan. Kirjoitan vielä oman postauksen Unkarista, jossa olen päässyt tutustumaan useampaankin talliin vietettyäni siellä pidempiä ajanjaksoja.

Aloitetaan siitä numero ykkösestä. Voin yhtään liioittelematta sanoa, että tähän astisen elämäni upeimman maastoratsastuksen koin Irlannissa vuosi sitten syksyllä. Kaikki oli kohdallaan: henkeäsalpaavan kauniit maisemat, aurinkoinen ruskasää, ei niin itsestään selvää Irlannin syksyissä, hyvinhoidetut, luotettavat hevoset, sopivan pitkä lenkki vaihtelevassa maastossa, riittävästi vauhtia sekä supermukava retkenvetäjä, joka kertoi Irlannista ja omasta kenttäratsastajan urastaan koko matkan. Jos siis ikinä vierailet Irlannissa ja ehdit piipahtaa Dublinin ulkopuolella, niin koukkaa ihmeessä Brennanstownin ratsastuskouluun!








Sitten seuraavaksi parhaimpaan. Vaikka edellisen ratsastuskoulun tilat olivat kerrassaan upeat, niin tämä paikka oli jotain aivan uskomatonta. Loisteliaat puitteet, kaikki palvelut hevostarvikemyymälästä uima-altaaseen ja ravintolaan, ystävällinen henkilökunta ja erinomaisesti hoidetut hevoset. Hieman kyllä vaivasi se tosiasia, ettei paikallisilla ollut tänne mitään asiaa. Aidoilla ympäröity ja ympäri vuorokauden vartioitu ratsastuskeskus oli täysin ulkomaalaisia varten tehty.

Bali Equestrian Centreen pääsin siis tutustumaan häämatkallamme Kaakkois-Aasiassa. Upea paikka tosiaan, mutta aivan turha haaveilla maastoretkestä. Satunnaiset kävijät pääsivät alueen ulkopuolelle vain kävelemään - talutettuina. Haaveilin merenrantalaukoista, joten talutusmaasto ei houkutellut. Päädyin siispä buukkaamaan itselleni ratsastustunnin ja kyllä kannatti! Sain ratsukseni hienon orin, joka oli kaikesta päätellen hyvin tottunut tuntityöskentelyyn eikä liikoja intoillut. Oli mukava päästä treenaamaan englanninkielistä hevossanastoa, mikä ei todellakaan ole turhan tuttua. Onneksi aussiope oli varautunut tussitauluin ja piirsi aina tiet ja tehtävät, jollen heti hoksannut mitä hän tarkoitti. Oli hauska huomata miten samanlaisia opit ovat toisella puolella maapalloa!









Viimeisenä esittelyvuorossa on Aramis Farm Kreikassa, Lefkaksen saarella. Täällä pääsimme yhdessä ystäväni Katin kanssa kokemaan sen kauan haaveillun merenrantaratsastuksen. Aramis Farmin omistaa todella sympaattinen ruotsalainen nainen, joka pitää hevosistaan erittäin hyvää huolta. Hevoset ovat aika pieniä, mutta erittäin ketteriä, joten sopivat mäkiseen maastoon loistavasti. Ne ovat reippaita, mutteivät tehneet mitään ylimääräistä. Siitä hyvänä osoituksena on se, että oikea käteni oli paketissa kyseisen lomareissun aikaan ja selvisin varsin hyvin parin tunnin maastosta vain vasenta kättä käyttäen! Päästiin siis rallittamaan ranta-aallokossa auringonlaskun aikaan. Ikimuistoinen kokemus!



Seuraavassa osassa vinkkejä Unkariin matkustaville heppahöperöille! Pysy mukana!