maanantai 27. maaliskuuta 2017

Helsinki Horse Fair -plussat ja miinukset!

Viikko sitten perjantaina vietimme sisareni Elinan kanssa hauskan päivän Helsinki Horse Fair -messuilla Messukeskuksessa. Listasin tähän postaukseen mielipiteeni messujen hyvistä ja huonoista puolista.

Olen suuri messujen ystävä. Nautin suunnattomasti messujen tunnelmasta ja olen hakeutunut töihinkin useammille messuille. Mikäs sen parempaa, jos messut sattuvat vielä olemaan hevosaiheiset. Se on tullut todettua jo moneen kertaan, että messuilta saa valtavasti uutta intoa harrastamiseen. Niin kävi tälläkin kertaa!

Sen verran messuja on tullut koluttua, että olen myös melko kriittinen vieras. Nämä olivat ensimmäiset Helsinki Horse Fair -messuni, joten ennakkokäsitykseni perustuivat netistä lukemieni tietojen varaan. Pakko sen verran antaa noottia, että messujen nettisivut eivät ainakaan mobiilissa toimineet kovin hyvin. Hauska idea jakaa messujen sisältö otsikoiden Löydä, Koe, Osta, Nauti -alle, mutta käytännössä systeemi ei kyllä helpottanut tiedonhakua. Itse arvostan perinteistä tapahtumapaikkojen mukaan laadittua aikataulua selkeyden takia enemmän.

Working Equitationin maailmanmestari Miguel Da Fonseca & Pertsa-heppa

Tätä mekin treenattiin viime kesänä Riian kanssa. Ehkä ensi vuonna areenalla..? Haha.

Jostain syystä olin saanut sellaisen käsityksen, ettei näillä messuilla olisi hirveän kiinnostavaa ohjelmaa. Messujen lähestyessä ja ohjelmaa tarkemmin tutkiessani yllätyin positiivisesti siitä, kuinka paljon erilaista ohjelmaa olikin luvassa. Niin paljon, että päivän kulkua oli pakko suunnitella ennakkoon, ettei missaisi mitään. Ohjelma oli erittäin laadukasta ja kiinnostavaa sekä areenalla että infolavalla. Totesimme siskon kanssa yllätykseksemme, että infolava vei lopulta voiton. Aiemmilla messuilla olemme parkkeeraanneet pitkiksi ajoiksi seuraamaan vauhdikkaita ohjelmanumeroita, mutta nyt estekisat ja monet muut saivat väistyä kiinnostavien luentojen tieltä. Huomasimme jumittavamme infolavan edessä tunnista toiseen. Miinusta oli se, että hyvää ohjelmaa oli jopa liikaa. Runsas ohjelmasisältö johti myös siihen, ettei shoppailuun jäänyt hirveästi aikaa. Jokainen päättäköön kohdallaan onko se sitten hyvä vai huono asia...

Ihmettelimme sitä, että päivän ensimmäinen ohjelmanumero alkoi tasan klo 12. Siis silloin, kun messuyleisö vasta päästettiin sisälle. Ehkä järjestäjät voisivat ensi vuonna myöhäistää ohjelman alkamisaikaa puolella tunnilla, jotta yleisö ehtisi rauhassa siirtyä katsomoon. Toivoisin myös, ettei infolava olisi aivan toisessa päässä hallia. Jos se sijaitsisi lähellä areenaa, voisi luentojen välissä vilkaista mitä areenalla tapahtuu.

Katsokaa nyt näitä vauvapöksyjä!!! En ehkä kestä.
Ei jää meinaan tyylikkyydestä kiinni ensi kesän kisat.
Elina & Riia häikäisee vastustajat!

Expo-alue oli oikein hyvä: riittävän suuri, selkeä, paljon myyjiä ja tarpeeksi leveillä käytävillä varustettu. Tuli oikein vanhat hyvät ajat Messukeskuksen Horse Showsta mieleen. Yhdessä muistelimme, kuinka ennen vanhaan Horse Shownkin exposta teki vielä todella edullisia löytöjä. Nykyään HIHS:ssa yritykset vaikuttavat olevan nimeomaan näytteilleasettajia sen sijaan, että haluaisivat päästä tavaroistaan eroon. Ymmärrän toki sen, että alan tapahtumissa on tärkeää olla esillä, jotta tuotteet ja brändit tulevat tunnetuiksi, vaikkei aikoisi sen suurempia alennuksia antaakaan. Mutta harvempi messuvieras varmaan hankkii heräteostoksena mitään täyteen hintaan. Ihmiset ovat nykypäivänä todella hintatietoisia ja messuilta kuvittelee tekevänsä nimenomaan niitä tavallista edullisempia löytöjä.

Ei näin!
...vaan näin!

Onneksi näillä messuilla melko moni yritys oli mukana oikealla messumeiningillä ja pääsimme tekemään hyviä kauppoja. Jopa tinkaamaan onnistuneesti! Riia sai tyylikkään satulahuovan puoleen hintaan sekä Chia de Gracian kotimaista nokkosta -20% alennuksella. Itselleni löysin puoli-ilmaisen kevättakin sekä hupparin ja me molemmat ostimme HV Polon toppatakit viidelläkympillä. Ai että meitä nauratti, kun sama takki, jonka Elina oli ostanut yhdestä kojusta, tuli hetken päästä vastaan toisessa kojussa. Alennuksessa sekin, mutta hinta oli neljä kertaa kalliimpi! Ha!

Saalis.

Perjantaina messuilla ei tarvinut kärsiä suuremmista ruuhkista. Messuyleisöä oli päivällä paikalla vain kourallinen. Tai siltä se ainakin näytti suuressa hallissa väen hajaantuessa joka suuntaan. Myöhemmin väkeä tuli kyllä lisää, mutta missään vaiheessa ei tarvinnut jonottaa eikä kärsiä tungoksesta. Täytyy sanoa, että se oli ihanaa! Tunnelma esimerkiksi estekisakatsomossa kyllä kärsi väen vähyydestä, mutta kuinka miellyttävää olikaan tehdä ostoksia. Kaikkiin kojuihin mahtui kunnolla sisälle ja sai rauhassa tutkia tavaroita ilman hikikarpaloita, hapenpuutetta tai kyynerpäätaktiikkaa käyttäviä kanssashoppailijoita. Ja miten mukavaa oli istuutua hyville paikoille areenan katsomoon tai kuuntelemaan luentoja.

Hyvin mahtuu!

Messujen parasta antia olikin se, että kerrankin oli mahdollisuus jutella rauhassa alan ammattilaisten kanssa. Luentojen jälkeen kävimme jututtamassa esimerkiksi AT Ratsastuspilateksen yrittäjää Aira Toivolaa. Sovimme jo, että hän tulee kevään aikana valmentamaan meitä kotitallillemme. Jäin suustani kiinni pitkäksi toviksi myös muun muassa P.R.E-yhdistyksen osastolle. Siitä myöhemmin lisää!

Vauhtia piisaa!

Friisin Paletti & Anne Friis melkein meidän naapurista Lammilta!

Odotin etukäteen eniten Ben Simonsénin tarkkuusajoklinikkaa. Koska Riia toimii niin hyvin kärryjen edessä, olen haaveillut, että olisi mahtavaa koittaa sen kanssa valjakkoajoa. Se kun selvästi nauttii haasteista ja vaihtelevista tehtävistä sekä kaikenlaisesta aivojumpasta. Tämä laji vaatii kuitenkin ihan omanlaisensa välineet, jotka eivät yllätys yllätys ole ihan sieltä halvimmasta päästä. Ihan kokeilua varten ei niihin tee siis mieli rahojaan sijoittaa. Kävimme moikkaamassa Ben Simonsénia Savijärven kartanon osastolla ja kyselimme, mitä hevoselta tähän lajiin vaaditaan ja miten päästä alkuun. Ja tässä se tulee: päivän ehdottomasti siisten juttu! Ben Simonsén kutsui meidät Riian kanssa kesällä Savijärven kartanoon! Pääsemme testaamaan hänen välineillään hänen oppiinsa olisiko Riiasta valjakkohevoseksi. En malta odottaa!!!


Pakko vielä tähän loppuun hehkuttaa Messukeskusta tapahtumapaikkana. Sinne on yhtä helppo saapua julkisilla kuin omalla autollakin. Siellä on siistiä ja väljää ja erittäin hyvä ja monipuolinen valikoima ruokapaikkoja. Kello oli jo kuusi, ennen kuin ehdimme istua alas syömään. Melkein jo sorruimme nopeisiin pizzasliceihin, sillä mieli teki äkkiä takaisin ohjelman pariin. Mutta onneksi maltoimme mielemme ja piipahdimme sittenkin Fazerin ravintolaan. En tiedä johtuiko se kiljuvasta nälästä vai mistä, mutta saimme parhaimmat lohikeitot ikinä! Kuvut täynnä oli mukava palata messujen pariin vielä pariksi tunniksi.

Niin hyvää!

Ehkä tästä postauksesta se jo välittyikin, mutta todettakoon vielä, että päivä hurahti todella nopeasti. Saavuimme paikalle messujen alkaessa kello kaksitoista ja lähdimme viimeisten joukossa kello kahdeksalta illalla. Viihtyvyyttä lisäsi toki blogipassimme, joilla pääsimme nauttimaan lehdistötilan palveluista. Mutta esimerkiksi samaan aikaan Messukeskuksessa järjestettyjä GoExpoa ja Kuva&Kamera-messuja emme ehtineet edes vilkaista! Päätimme siksi jo valmiiksi, että ensi kerralla on jäätävä yöksi Helsinkiin ja varattava messuille vähintään kaksi päivää aikaa.


#messukeskus

Postauksen kuvat: Elina Lundberg & allekirjoittanut



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti