sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Ratsastan ympäri maailmaa, laukussa leipää ja piimää vaan...

Vaikka olinkin jo aiemmin sanonut hyvästit kaukomaille vähäksi aikaa, niin niinhän siinä sitten kävi, että matkakuume yltyi ylivoimaiseksi. Mihinkäs sitä koira karvoistaan pääsee. Kun kohdalle sattui viikon Kanarianmatka puoleen hintaan, niin olihan siihen pakko tarttua. Ja ai että, kun tekikin hyvää! Aurinko, lämpö ja yhdessäolo perheen kanssa tuli tarpeeseen. Yhtälailla kuin myös pieni loma hevosenomistan vastuista... Varsinkin, kun tiesin tammani olevan mitä parhaimmassa hoidossa. Ja kuinka mukavaa olikaan nähdä tuota karvakorvaa viikon tauon jälkeen! Se näytti jotenkin niin iloiselta, että oli pakko nauraa ääneen.

Vaikka tällä kertaa jätettiin hevostelut väliin, toi lomareissu mieleeni matkailuun liittyvän postausidean: ratsastusretket ulkomailla. Jo useamman vuoden ajan minulla on ollut tapana etsiä ratsastusmahdollisuuksia matkakohteistani. Yksi suurimmista unelmistani on päästä vielä joku päivä Islantiin monipäiväiselle issikkavaellukselle. Mutta yhtälailla parin tunnin maasto missä tahansa maassa avartaa ja vieraaseen ympäristöön, kulttuuriin, ihmisiin ja luontoon pääsee tutustumaan ihan toisella tapaa hevosen selässä. Hevosharrastus yhdistää kansallisuuteen katsomatta! Siitä olen tosin tullut aina vain tarkemmaksi, minkä yrityksen palveluja käytän. Pari huonoa kokemusta ja selkeät merkit hevosten laiminlyömisestä ovat tehneet varovaisiksi. Huonokuntoisen hevosparan kyydissä ei tule kuin paha mieli.

Kerron seuraavaksi muutamista ratsastuskokemuksista ulkomailta. Tehdään siis pieni nojatuolimatka Irlantiin, Balille ja Kreikkaan. Kirjoitan vielä oman postauksen Unkarista, jossa olen päässyt tutustumaan useampaankin talliin vietettyäni siellä pidempiä ajanjaksoja.

Aloitetaan siitä numero ykkösestä. Voin yhtään liioittelematta sanoa, että tähän astisen elämäni upeimman maastoratsastuksen koin Irlannissa vuosi sitten syksyllä. Kaikki oli kohdallaan: henkeäsalpaavan kauniit maisemat, aurinkoinen ruskasää, ei niin itsestään selvää Irlannin syksyissä, hyvinhoidetut, luotettavat hevoset, sopivan pitkä lenkki vaihtelevassa maastossa, riittävästi vauhtia sekä supermukava retkenvetäjä, joka kertoi Irlannista ja omasta kenttäratsastajan urastaan koko matkan. Jos siis ikinä vierailet Irlannissa ja ehdit piipahtaa Dublinin ulkopuolella, niin koukkaa ihmeessä Brennanstownin ratsastuskouluun!








Sitten seuraavaksi parhaimpaan. Vaikka edellisen ratsastuskoulun tilat olivat kerrassaan upeat, niin tämä paikka oli jotain aivan uskomatonta. Loisteliaat puitteet, kaikki palvelut hevostarvikemyymälästä uima-altaaseen ja ravintolaan, ystävällinen henkilökunta ja erinomaisesti hoidetut hevoset. Hieman kyllä vaivasi se tosiasia, ettei paikallisilla ollut tänne mitään asiaa. Aidoilla ympäröity ja ympäri vuorokauden vartioitu ratsastuskeskus oli täysin ulkomaalaisia varten tehty.

Bali Equestrian Centreen pääsin siis tutustumaan häämatkallamme Kaakkois-Aasiassa. Upea paikka tosiaan, mutta aivan turha haaveilla maastoretkestä. Satunnaiset kävijät pääsivät alueen ulkopuolelle vain kävelemään - talutettuina. Haaveilin merenrantalaukoista, joten talutusmaasto ei houkutellut. Päädyin siispä buukkaamaan itselleni ratsastustunnin ja kyllä kannatti! Sain ratsukseni hienon orin, joka oli kaikesta päätellen hyvin tottunut tuntityöskentelyyn eikä liikoja intoillut. Oli mukava päästä treenaamaan englanninkielistä hevossanastoa, mikä ei todellakaan ole turhan tuttua. Onneksi aussiope oli varautunut tussitauluin ja piirsi aina tiet ja tehtävät, jollen heti hoksannut mitä hän tarkoitti. Oli hauska huomata miten samanlaisia opit ovat toisella puolella maapalloa!









Viimeisenä esittelyvuorossa on Aramis Farm Kreikassa, Lefkaksen saarella. Täällä pääsimme yhdessä ystäväni Katin kanssa kokemaan sen kauan haaveillun merenrantaratsastuksen. Aramis Farmin omistaa todella sympaattinen ruotsalainen nainen, joka pitää hevosistaan erittäin hyvää huolta. Hevoset ovat aika pieniä, mutta erittäin ketteriä, joten sopivat mäkiseen maastoon loistavasti. Ne ovat reippaita, mutteivät tehneet mitään ylimääräistä. Siitä hyvänä osoituksena on se, että oikea käteni oli paketissa kyseisen lomareissun aikaan ja selvisin varsin hyvin parin tunnin maastosta vain vasenta kättä käyttäen! Päästiin siis rallittamaan ranta-aallokossa auringonlaskun aikaan. Ikimuistoinen kokemus!



Seuraavassa osassa vinkkejä Unkariin matkustaville heppahöperöille! Pysy mukana!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti