lauantai 29. huhtikuuta 2017

Istunta = ikuinen murheenkryyni?

Tänään taas pysähdyin pohtimaan hyvän istunnan merkitystä. Ja sen vaikeutta. Juoksutin liinassa Riiaa selässään varsinainen kultakimpale, tallityttömme Aleksandra. Joiltain se ryhdikäs, hyvä istunta vain tulee luonnostaan. Tähän pieni kateellinen sniif. Tai ehkä istuin itsekin paremmin 15-kesäisenä? Kuka tietää. Tässä asiassa ikääntyminen ei ainakaan auta asiaa. En osaa arvioida kuinka radikaalisti rakenteelliset ominaispiirteeni ovat muuttuneet vuosien varrella, mutta nykyisellään olen aika vakuuttunut siitä, ettei kroppani ole tehty tätä lajia varten. Pidemmät jalat ja vähän vähemmän kireät lonkankoukistajat ja takareidet olisivat esimerkiksi erittäin tervetulleet.

Totuus on, että myöskään vuosien puskaratsastelu ei ole ainakaan parantanut istuntaani. Vaikka kuinka hyvin ne omat virheet ovat tiedossa, on siitä iso apu, kun joku on vieressä muistuttamassa kropan oikeasta asennosta - kerta toisensa jälkeen.

Riia on auttanut minua hurjasti eteenpäin oman istuntani kanssa. Useita ahaa-elämyksiä on tullut yhteisen taipaleemme aikana. Olen esimerkiksi löytänyt vatsalihakseni uudella tavalla. Riia on kärsivällinen opetushevonen, joka ei hermostu, vaikka joku kokematonkin selässä heiluisi. Mutta jos sen haluaa saada liikkumaan hyvin, se ei paljon armoa anna. Se on välillä ottanut pattiin ja vetänyt mielen matalaksi. Joku toinen hevonen saattaisi antaa anteeksi puristavat koipeni ja monta muutakin virhettäni. Mutta totuus on, että silloin jäisi myös moni asia oppimatta.

Ei kai tässäkään auta muu kuin ankara harjoittelu. Toistoja toistojen perään, jotta väärät tottumukset saisi kitkettyä pois lihasmuistista. Sillä välin olisi hyvä muistaa olla itselleen armollinen. Onhan tässä loppuelämä aikaa oppia! Ja sitäpaitsi - usein on myös niin, että ei se meno ihan niin pahalta näytä kuin miltä itsestä tuntuu.

Yhtä itselleni uutta harjoittelumenetelmää pääsin kokeilemaan viime kesänä, kun teimme Hauholta retken Sappeen Ratsutilalle. Ratsastussimulaattori. Olin nähnyt kyseisen vempeleen jo aiemmin eri messuilla, mutta aina siihen oli liian pitkä jono. Suhtauduin hieman varauksella, sillä en uskonut, että koneella voisi jäljitellä hevosen liikettä kovinkaan hyvin. Yllätyin kuitenkin erittäin positiivisesti! Parasta oli se, että koko ajan sai henkilökohtaista ohjausta ja neuvoja omaan istuntaan. Eipä ole kukaan koskaan aiemmin kädestä pitäen korjannut jalkani tai käteni asentoa ravissa tai laukassa!

Nyt ei tarvitse ajella Sappeeseen saakka, sillä Simo tulee viikon päästä Hauholle kylään! Jos siis haluat henkilökohtaisen istuntatunnin tällä maailman luotettavimmalla ja erittäin osaavalla pollella, niin ilmoittaudu alla olevien ohjeiden mukaisesti. Mutta pidä kiirettä! Ilmoittautuminen päättyy vappuaattoiltana. Voin luvata, että on varmasti mukavampi kokemus privaatisti kahden kesken ohjaajan kanssa kuin keskellä messujen hälinää!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti