torstai 29. kesäkuuta 2017

Mikä niissä oikein viehättää - kimoissa?

Tässä vuoden mittaan on tullut ihan muutaman kerran kysyttyä itseltäni, että miksi ihmeessä ostin valkoisen hevosen. Voiko työläämpää hevosta ollakaan? Varsinkin, kun kyseessä on Riian kaltainen nautiskelija. Se etsii karsinasta, tarhasta ja laitumelta aina sen likaisimman kohdan. Ihan totta! Nytkin se on jatkuvasti aivan ruskea tai keltainen, vaikka viettää vihreällä laitumella 24/7. Ja vaikka siellä on tasan yksi ainoa hiekkaläntti, missä kieriskellä.

In your face!
(Kuvat: Susanna Marttila)

Kunnon hevosenelämää viettävä valkoinen näyttää siis hyvin harvoin siistiltä ilman sen suurempia toimenpiteitä. Kisoihin valmistautumiseen kuuluu shampoopesu päästä kavioihin. Vahingosta viisastuneena olemme todenneet, että sekin on syytä tehdä juuri ennen kisoihin lähtöä, ellei halua tehdä sitä kahta kertaa.

Kun aloin tarkemmin ajatella tätä epäkäytännöllistä ostostani, huomasin, että Riiahan on värityksineen vain luonnollinen jatkumo heppahistoriaani. Suurin osa elämäni hevosista on ollut kimoja:


Ensimmäinen hoitoheppani ratsastusleirillä Sammin Ratsutilalla ysärin alussa.
Poni on noin 125 cm korkea, mistä voi päätellä ratsastajan eli allekirjoittaneen ikää/kokoa tuohon aikaan.



Lemppariponi ratsastustunneilla Aulangon ratsastuskoululla.
Saatoin jopa olla sen hoitaja vähän aikaa. Vai uneksinkohan siitä vain? En muista.



Ensimmäinen tosirakkauteni. Hoitohevoseni kotitallillani Alhaisissa. Täydellinen pakkaus: herkkä ja säpäkkä tamma, jolla vauhtia piisasi korkeasta iästään huolimatta. Samalla täydellisen kiltti ja nöyrä. Paitsi sen yhden kerran maastossa, kun jarruja ei löytynyt millään. Oli pakko ohjata täydessä laukassa jonkun talon pihaan ja seinää päin että pysähtyi. Sen saattoi kuitenkin jättää tallin pihalle vapaana odottamaan, jos vaikka haki jotain sisältä tallista. Teinitytön sydän särkyi, kun tamma jouduttiin lopettamaan.



Kimot sisarukset, joiden kisahoitajana kiersin monta kesää. Linneasta tuli ratsuni seuraaviksi lähes kymmeneksi vuodeksi. Patrick oli herrasmies, mutta Linnealla riitti luonnetta senkin edestä. Tammojen tamma. Hevonen, joka on opettanut minulle eniten, ja jonka kanssa tehtiin vaikka ja mitä: sieniretkistä joulunäytelmiin.

Elämässäni on toki ollut muutama muukin spesiaali hevosystävä, mutta suurin osa on näemmä ollut kimoja. Mistä se johtuu, ehkä osin sattumasta, ehkä valkeasta väristä on muodostunut jo jonkinlainen kauneusihanne - en tiedä. Kauniitahan ne nimittäin on, ei sitä käy kieltäminen. Ainakin puhtaiksi puunattuina. Onneksi kuvankäsittelyohjelmat on tätä nykyä keksitty..!



tiistai 20. kesäkuuta 2017

Satula 1-vee: kuvapostaus!

Niin se aika on vierähtänyt, että Satula-blogi täytti viikonloppuna jo yhden vuoden. Uskomatonta! Synttäreiden kunniaksi päätin koota kuvakollaasin kuluneesta vuodesta. Tässä tulee siis läpileikkaus ensimmäiseen vuoteen hevosenomistajana. Olkaapa hyvät!

(Jos haluat lukea lisää, klikkaa linkkiä eli värillistä kuvatekstiä ja pääset vanhaan postaukseen!)

KESÄKUU 2016
Toista kertaa katsomassa Riiaa. Mukana makutuomari
eli ystäväni Kati, sekä kummityttöni Veera.
Yövyimme Riian omistajan Sallan luona.
Vuorokauden aikana ehdimme testata sekä kenttä- että maastomenoa.
Tästä alkoi varsinainen kauppojen hieronta!

HEINÄKUU 2016
7.7.2016 haimme vihdoin Riian kotiin.
Yksi elämäni jännittävimmistä päivistä!

Uuden kodin onnea.

Ensimmäisiä ratsastuksia.

Visiitti Kari Vepsälle!
Saimme rutkasti vinkkejä maastakäsittelyharjoituksiin.

ELOKUU 2016
Tutustuminen toisiimme ja uuteen ympäristöön jatkui.

Rohkaistuimme siskoni Elinan kanssa harjoituskoulukisoihin!

Toinen vierailu Vepsälle. Riia pääsi temppuradalle
 ja minä harjoittelemaan johtajuutta selästä käsin.

SYYSKUU 2016
Osallistuimme maastotaitokisoihin Sappeessa!

Vihreä pressu ei kotona tuottanut ongelmia,
 mutta täälläpä olikin keltainen!
No mutta, viides sija ja tsemppipalkinto!

Riia harjoitteli talutusratsuna toimimista Hauhon koululla.
Elina & Riia koulukisoissa Lepaalla.

Meillä alkoi sen sijaan olla isoja ongelmia kentällä,
joten keskityimme maastoiluun.

LOKAKUU 2016
Riian ex-omistaja Salla riensi apuun!
Uusi sivu kääntyi yhteistyössämme viikonlopun valmennuksen jälkeen.

Nautiskelimme syysilloista kärrytellen.

Riia pääsi Rauno Purosen asiakkaaksi kuumakengitykseen.

Teimme maastovaelluksen naapurikylään.

MARRASKUU 2016
Ensilumi ja jäätävät korkokengät tilsoista! 

Jesaripatenttikaan ei meitä pelastanut.
Meno oli pakkasten ja lumen tultua niin villiä, että lähdimme neljän seinän sisälle treenaamaan.

Virtaa tuntui piisaavan loputtomiin!

Talutusratsun hommissa joulunavaustapahtumassa.
Vähän kyllä jännitti, kun hefoisen käytös oli ollut hieman huononlaista,
mutta homma hoidettiin onneksi kunnialla kotiin!

JOULUKUU 2016
Riia aloitteli uraa vikellyshevosena!

Treeniä, treeniä, lisää treeniä!
Hiki päässä ja edelleen kierrokset päällä...  Omistajallakin tunteiden vuoristorataa.

Joulukorttikuvia koko perheen voimin. Kisu mukana myös!

TAMMIKUU 2017
Saimme Sallan uudelleen valmennushommiin. Teki niin hyvää!
Elina & Riia aloittivat Seppo Laineen valmennukset.

Rankat treenit vaativat myös asianmukaista kehonhuoltoa.
Kata Tiihosen hierontaa siis ratsulle -
ratsastaja jäi omien jumiensa kanssa
odottelemaan sitä kuuluisaa lottovoittoa.

HELMIKUU 2017
S niinkuin salamatkustaja. Kuvassa mukana jo. <3

Maastakäsittelyharjoituksia muun treenin ohella.

MAALISKUU 2017
Kotiinpaluu koitti.

Rakensimme talven aikana pyöröaitauksen,
joka pääsi heti käyttöön kentän ollessa huonossa kunnossa.

Loppukuusta kenttää pääsi jo varovasti testaamaan.
Elina & Riia asialla.

HUHTIKUU 2017
Ajohommat aloitettiin talven tauon jälkeen.
Virtaa riitti edelleen ja pyöröaitaus tuli todella tarpeeseen!
Viimeisiä maastoiluja ennen äippälomaa.

TOUKOKUU 2017
Vihdoin vihreää!

Ensimmäisiä laidunharjotteluita.

Elina joutui jättämään ratsastuksen tauolle työ- ja opiskelukiireiden vuoksi.
Onneksi löytyi Susanna, joka treenaa ja kilpailee äippälomani ajan!