sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Mitä hevoseni syö?

Yhteistyössä Chia de Gracia

Kuulun niihin ihmisiin, jotka hevosen hankkimista suunnitellessaan vannoivat, että se syö pelkkää kauraa ja heinää. No, Riia tuli ruokaresepti mukanaan. Se oli saanut edellisellä omistajalla kauran ja heinän lisäksi kivennäistä, ruusunmarjaa ja MSM:ää, toisinaan myös nokkosta, inkivääriä, chiaa ja pellavaa. Talvella D-vitamiinilisän ja valkosipulikuurin keväisin ja syksyisin. Ruokinta piti alkuun tietenkin pitää mahdollisimman samanlaisena uudessa osoitteessa. Ja niinhän siinä sitten kävi, että tarkempi perehtyminen asiaan muutti mieltäni: halusin jatkaa monipuolista ruokavaliota.


Tämä on yksi niitä asioita, joissa tieto lisää tuskaa. Mitä enemmän asiaa tutkii, sen monimutkaisemmaksi se menee. Hevosille on tarjolla jos vaikka minkälaisia mömmöjä ja pöperöitä. Ruokintasuunnittelusta voi tehdä hyvinkin tarkkaa mm. siihen suunniteltujen ohjelmien avulla. Itse haluan uskoa siihen, että luonnosta löytyy kaikki, mitä hevonen tarvitsee. En halua syöttää Riialle teollisia valmisteita. No okei, kivennäinen on poikkeus. On vain helpompaa, että Riia saa samaa tavaraa kuin tallin muutkin pollet. Kivennäinen kun kuuluu tallivuokraan.

Kun blogiyhteistyökuvio Chia de Gracian kanssa mahdollistui, olin innolla mukana. Olin jo aiemmin tutustunut heidän tuotteisiinsa ja tiesin niiden maistuneen Riialle jo edellisessä kodissa. Chia de Gracia on suomalainen rehualan yritys, joka tuo maahan ja valmistaa erilaisia luonnonrehuja ja lisäravinteita hevosille ja koirille. Raaka-aineet ovat asianmukaisesti laboratoriatestattuja niin hygienia- kuin laatustandardeiltaan. 


Viestittelin firman toimitusjohtajan Mirva Kettusen kanssa, joka auttoi räätälöimään Riialle sopivat lisärehut. Kerroin Riian ruokavaliosta ja toiveista, mitä ruokinnalla haluaisin saada aikaan. Hän myös kyseli Riian voinnista ja treenistä. 

Tällä hetkellä Riia laiduntaa 24/7. Riia treenaa koulua kolmisen kertaa viikossa. Sen lisäksi on yleensä kolme kevyempää päivää: maastoilua, kärryajelua, juoksutusta tai opetuspollen tehtäviä. Vapaapäiviä nollasta kahteen ja kisapäiviä satunnaisesti. Liikunta on muuttunut raskaammaksi ja tavoitteellisemmaksi kevään löllöttelykauden jälkeen. Esitin toiveen lihasmassan kasvattamisesta jollain sellaisella ruoalla, joka ei sisältäisi hirveästi energiaa, sillä Riia on helposti lihovaa sorttia. Koska jaloista löytyy sanomista, se ei saisi kerätä valtavaa vatsakumpua, joka oli kyllä muutenkin odotettavissa laiduntamisen ansiosta. Kauraa emme antaneet talvella juuri lainkaan liiallisen pöllöenergian takia, kesällä tätä ongelmaa ei ole.


Kuvausassistentti. Pesusieni toimittaa kameran virkaa...

Mirva oli sitä mieltä, ettei kaikkea kannata lähteä kerralla muuttamaan, jotta voidaan seurata mikä toimii ja mikä ei. Hän ensinnäkin totesi, että laidunruoho on hevoselle parasta mahdollista ravintoa jo sellaisenaan. Lihasmassan kasvattamiseen hän suositteli Riian tapauksessa hamppuproteiinipellettiä. Siinä on reippaasti (noin reilu 30%) valkuaista, mutta rasvaa vain noin 10%. Siksi se on Riialle öljyistä hampunsiementä parempi vaihtoehto. Hän myös suositteli spirulinan lisäämistä ruokaan. Siinä on kuulemma valtavan hieno aminohappokoostumus, ja pienelläkin määrällä se on hyvä tuki lihasmassa kasvattamiselle.

Toinen toiveeni koski Riian surullista harjankasvua. Aikainen karvanlähtö maneesitallin lämpimässä, kylmä kevät ja näistä johtuva alituinen loimittaminen katkoivat harjan, joka muutenkin kasvaa paikka paikoin huonosti. Tähän kuulemma auttaa jokin rasvahappolisä. Esim. chia tai edellämainittu hamppu pienellä määrällä rasvan kontroilloimiseksi. Myös MSM on hyvä karvan ja jouhien kasvulle, samoin ruusunmarja. Mirva halusi myös varmistaa, saako Riia riittävästi suolaa, sillä natriumin puute aiheuttaa myös huonoa jouhien kasvua.


Tämäpä onkin hyvä kysymys. Riialla on koko ajan suolakivi saatavillaan. Lisäksi olemme lisänneet hikitreenin jälkeen suolaa sen ruokaan tai palautusjuomaan. Vaikeaa on arvioida sopivaa määrää, sillä jossain sen lisäämistä ruokaan suositellaan. Toisaalla taas neuvotaan, että hevosen tulisi antaa säädellä suolan saantinsa itse. Että lisätty suolaa haittaa elimistön omaa nestetasapainon säätelymekanismia, jolloin hevosen munuaiset saattavat rasittua. Klassinen esimerkki hevosen ruokintaan, ja hevosasioihin ylipäätään, liittyvistä mielipide-eroista. Täysin vastakkaisia ohjeita. Parasta siis koittaa löytää kultainen keskitie.

Lihasmassan rakentamisen ja jouhien kasvattamisen lisäksi Riia tarvitsi jotakin nivelten hyvinvointia edesauttavaa syötävää. Mirva suositteli meille jo entuudestaan tuttua MSM:ää ja esimerkiksi ruusunmarjaa sen kaveriksi.

Päädyimme siis tällaiseen reseptiin:

1 litra kauraa
2-3 dl kivennäistä (valmistajan suosituksesta riippuen)
2 dl hamppuproteiinipellettiä
1 rkl spirulinaa
2 rkl ruusunmarjarouhetta
2 rkl MSM:ää

Riia on syönyt tällä reseptillä nyt noin kuukauden päivät. Aluksi toki lisäilimme uusia tuotteita (ja kauraa muutamasta desistä litraan) pikkuhiljaa. Alla kuvat, joilla on puolitoista kuukautta eroa. Tänä aikana treeni on lisääntynyt ja laiduntaminen päässyt kunnolla vauhtiin. Kyllä huomaa, että laidunruohoa on mätetty ympärivuorokautisesti, heh! Mutta ehkäpä hieman lihastakin on tullut lisää. Laiduneväät alkavat onneksi jo hieman hiipua ja treeni sen kun jatkuu, eli katsellaan taas parin kuukauden päästä uusia otoksia. Päivitän silloin myös mahdollisia uusia ruokintamuutoksia.

1.6.2017
15.7.2017

Mitäkö Riia oli itse muutoksista mieltä? Vaikka se onkin erittäin perso ruoalle, sillä on myös todella tarkka ja valikoiva haju- ja makuaisti. Hamppuproteiinipelletit ja spirulina olivat sille lopulta ainoat uudet tuttavuudet. Ja sen kyllä huomasi! Vaikka aluksi lisäsimme niitä vain hieman, ne jäivät syömättä. Täytyy ottaa tosin huomioon se, että muutokset ruokintaan tehtiin laidunruohon ollessa mehevimmillään, joten nälkä sillä ei ainakaan ollut. Ehkä hevosiin pätee sama kuin pikkulapsiin: viisi kertaa on uutta makua maistettava, jotta siitä oppii tykkäämään. Näin kävi nimittäin myös tässä tapauksessa. Ei mennyt montaa päivää, niin jo tyhjeni ruokakuppi pellettejä myöden. 

Tadaa! Alun skeptisyydet voitettu ja kuppi on tyhjä!



keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Mitä tehdä, jos ei voikaan ratsastaa?

Kun pikku-cowboy ilmoitti tulostaan, heräsi pian huoli siitä kuinka Riian käy? Lähipiiristä tuli jo ehdotus luopumisesta, mutta sille nakkelin vain niskojani. Aiemmasta kokemuksesta tiesin, että raskaus ja pikkuvauva-aika kuluvat suhteellisen nopeasti. Kun on kerran tällaisen kultakimpaleen löytänyt, ei sitä halua hevillä käsistään päästää. Päätin siis, että tavalla tai toisella Riian hoito ja liikutus järjestetään.


On toki jokaisen henkilökohtainen päätös, kuinka pitkään raskausaikana ratsastaa. Tiedän useita äitejä, jotka ovat kavunneet hevosen selkään vielä juuri ennen synnytystä. Yleinen suositus on, että raskauden puolen välin jälkeen tulisi välttää liikuntalajeja, joissa kohtu joutuu voimakkaaseen hölskyvään liikkeeseen. Jotkut lääkärit suosittelevat jopa kokonaan lopettamaan ratsastuksen raskausajaksi. Onhan putoaminen tai voimakkaiden iskujen kohteeksi joutuminen todellinen riski. Viimeistään siinä vaiheessa, kun vauvamasu selvästi erottuu.

Pientä ponityttöä odottaessani äidinvaistot heräsivät jo hyvin aikaisessa vaiheessa. Halusin kaikin keinoin suojella vatsassa kasvavaa vauvaa ja tuntui hölmöltä riskeerata sitä harrastuksen vuoksi. Raskaus ei tainnut olla edes puolivälissä, kun jo halusin lopettaa. Se kävikin helposti, sillä silloinen vuokrahevoseni kärsi selkävaivoista ja joutui useamman kuukauden sairaslomalle samaan aikaan. Ei siis tarvinnut edes selitellä kenellekään mitään. Silloin myös kaikenlainen muu hevosten kanssa touhuaminen tuntui riskialttiilta ja tallilla käynti väheni radikaalisti.

Nyt tilanne on toinen. Aivan samanlaista leijonaemotunnetta ei ole oman hevosen kanssa vieläkään tullut. On tuntunut edelleen luontevalta, ja jopa tavallista tärkeämmältä, puuhailla tallilla ja touhuta Riian kanssa. Saan myös kiittää onneani, sillä raskaus on sujunut ilman komplikaatioita. Pariin kuukauteen en kuitenkaan ole enää ratsastanut. Selässä olen kyllä käynyt testaamassa satuloita, mutta samalla olen todennut, että ison mahan kanssa on mahdotonta ratsastaa. Satulaan pääsee vielä suhteellisen helposti, mutta alastuloa on pysähdyttävä suunnittelemaan. Miten ihmeessä nojata eteenpäin, kun vatsa ottaa etukaareen, tai länkkäsatulan nuppiin, kiinni?

Mitä siis tehdä hevosen kanssa, jos ei voi ratsastaa?

Minun onneksi Riia on niin monipuolinen. Harrastamista ei todellakaan ole tarvinnut lopettaa eikä se ole muuttunut yksitoikkoiseksi. Parasta on kärrylenkit. Luulenpa, että me molemmat nautimme niistä ihan yhtä paljon. En kuitenkaan halua ajella yksin, sillä pelkästään kärryihin kiipeäminen ottaa oman aikansa. Tuntuu turvallisemmalta, kun on joku ketterämpi apukuski mukana yllättävien tilanteiden varalta.


Mitä muuta olemme puuhanneet? Pyöröaitaus on ollut kovassa käytössä. Se on osoittautunut käteväksi liikutusmuodoksi odottavalle äidille, jolle kentän hiekassa tarpominenkin käy välillä turhan raskaaksi. Raskaan köyden pyörittäminen on sekin vaihtunut kevyeen juoksutusraippaan.


Pakko myöntää, että muut maastakäsittelyharjoitukset ovat jääneet viime aikoina vähemmälle. Eipä sitä ole ennen edes tajunnut, kuinka fyysistä hommaa sekin voi olla. Nyt kun oma reaktionopeus on etanan luokkaa, ei pysty olemaan tarpeeksi napakka. Parempi siis jättää kurinpalautukset muille.


Olen myös saanut pari oppilasta kesän aikana. En väitä olevani kummoinen opettaja, mutta Riia sen sijaan on! Siltä saa välittömän palautteen, niin hyvässä kuin huonossa. Hennan kanssa olemme edistyneet niin nopeasti, että pääsimme jo maastoonkin! Minä tosin pyöräillen mukana.

Alkukesästä harrastimme myös talutuslenkkejä lähimaastoissa. Nyt lenkit ovat lyhentyneet, enkä enää tahdo pysyä Riian vauhdissa. Pieniä löntystelylenkkejä olemme tallin ympäristössä silti vielä tehneet.


Suuri helpotus on ollut se, että olen saanut Riialle erittäin pätevän ratsastajan, joka treenaa ja kilpailee sillä ja on ottanut päävastuun Riian liikkumisesta. Ei siis haittaa, jos oma puuhailuni sen kanssa on enemmän höntsäilyä. Yksi pääasiallinen ratsastaja on ihan lottovoitto siitäkin syystä, että Riia on kiltteydestään huolimatta enemmän yhden ihmisen hevonen. Jos ratsastaja vaihtuu jatkuvasti, se voi heittäytyä hankalaksi.



Tavoitteellinen ratsastaja on huippu juttu myös siksi, että olen päässyt mukaan kisareissuille! On se vaan niin jännittävää, vaikkei itse edes ratsastaisi.




Hevosharrastus on raskausaikanakin itselleni todella tärkeä henkireikä. Toki siihen liittyy paljon huolenaiheita, mutta asiat on mahdollista järjestää. Se antaa kuitenkin niin paljon fyysistä ja psyykkistä hyvinvointia, ettei se voi olla vauvallekaan huono asia. Puhumattakaan bakteerialtistuksesta, jonka tallilta saa jo sikiöaikana. Ja vaikka hinku takaisin satulaan on toisinaan todella kova, ei tauko ratsastuksesta ole ollut ollenkaan huono asia. Jotenkin tuntuu, että kaikki tämä muu puuhastelu on kasvattanut keskinäistä luottamustamme, joka on nyt vahvempi kuin koskaan aiemmin.




keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

20K, kavioliitto 1-v ja kesäfiilistelyvideo!

Tulevana perjantaina Riia on ollut omistuksessani tasan vuoden. Sen ja blogin yli 20 000 katselukerran kunniaksi päätin koostaa videon kesäpuuhistamme. Videolla esiintyy Riian lisäksi myös Riian tallikaverit (esiintymisjärjestyksessä) Muru, Urho, Jotti, Make, Emppu, Tyyne ja Tyyris. Riialla ratsastaa kahta klippiä lukuunottamatta Susanna Marttila. Muissa kahdessa vierailevat tähdet Jenny ja Matilda. Itsekin vilahdan videolla ison masuni kanssa. Täytyy vielä mainostaa videon musiikista vastaavaa unkarilaista kitaristia Peter Gergelytä. Kannattaa vierailla hänen YouTube-kanavallaan ja kuunnella muitakin huikeita covereita!

Tässä siis tunnelmia tältä kesältä!
(Vanhemmat videot löytyvät tätä linkkiä klikkaamalla.)



Isot kiitokset vielä kaikille blogini lukijoille! Mukavaa, että olette pysyneet matkassa mukana!