sunnuntai 20. elokuuta 2017

Vaikeita valintoja...

Kirjoittelin taannoin odotusaikaisista fiiliksistäni. Nyt kun pikku-cowboyn laskettu aika on jo ihan lähellä, lienee paikallaan päivittää tilannetta.

Kuten aiemmin kerroin, heppaharrastus on tuntunut todella tärkeältä läpi raskausajan. Tilanne saattaa kuitenkin muuttua, kun pieni mies putkahtaa maailmaan. Tai vaikka mieli edelleen tekisikin tallille puuhastelemaan, ei se pikkuvauvan kanssa ole aina mahdollista tai ainakaan helppoa järjestää. Varsinkaan, jos hän tulee yhtään isosiskoonsa, joka muutamat ensimmäiset kuukaudet söi KAHDEN TUNNIN välein PUOLI TUNTIA kerrallaan 24/7. Siitä ei imettävä äiti niin vain livahdakaan heppahommiin. Siispä olen jo useamman kuukauden ajan pyöritellyt vaihtoehtoja Riian pään menoksi. Tavoitteena on ollut löytää sekä hevoselle että itselleni mahdollisimman stressitön ja toimiva ratkaisu niin, että voin tarvittaessa olla fyysisesti kuvioista poissa jonkin aikaa - henkisestikin, jos ei ensimmäisinä viikkoina juuri nukuta...

Mietin jo Riian antamista ylläpitoon vähäksi aikaa. Voisin siirtää kaiken vastuun, ja kustannukset, jollekin toiselle. Voisin keskittyä olennaiseen eli uuteen perheenjäseneemme ja uppoutua huoletta vauvakuplaan. Mikäs sen ihanampaa! Vaikka kuinka koitin hehkuttaa mielessäni ylläpidon hyviä puolia ja palauttaa mieleeni vauvavuoden väsymyksen ja hankaluudet, ei ylläpito kuitenkaan tuntunut hyvältä idealta. En ollut sittenkään valmis luopumaan Riiasta edes tilapäisesti. Varsinkaan, kun tuttavapiiristä ei löytynyt ketään ylläpitohevosta kaipaavaa. Kauhutarinoita kuunneltuani en halunnut antaa Riiaa kenellekään vieraalle.

Samaan aikaan tallimme omistaja kertoi aikeistaan vähentää hevosia talven ajaksi työ- ja opiskelukiireidensä vuoksi. Uusi tallipaikkakin pitäisi siis löytää jostain. Se oli aika pian selvää, että haluaisin Riian maneesitallille. Tulisihan se kalliiksi, mutta viime syksystä viisastuneena ennakoin, että Riian on saatava säännöllistä liikuntaa ilmojen kylmetessä, jotta homma pysyy hanskassa. Olisi paljon turvallisempaa palata satulaan maneesiolosuhteissa. Haaveissa on myös päästä talven tullen kohottamaan kuntoani valmennuksissa. Maneesitallin vuokraan minulla ei yksin kuitenkaan olisi varaa, joten kartoitin Riian ratsastajien tilannetta.

"Iha sama, kuha o heinää..!"

Murehdittuani tulevaa talvea useamman viikon ajan sain taas todeta, että lopulta kaikki järjestyy. Monen mutkan kautta syksyn ja talven varalle on muodostunut erittäin lupaava suunnitelma: Riia muuttaa syyskuun lopussa Pälkäneelle KR-tallille, joka osoittautui olevan ehdottomasti lähin maneesitalli. Riian vuokraajaksi palaa jo keväällä sen kanssa tuttavuutta tehnyt Lotta. Riialla jatkaa ratsastamista myös Susanna ja lisäksi Riia alkaa itse tienaamaan kaurarahojaan! Tästä lisää seuraavassa postauksessa, mutta sen verran voin paljastaa, että luvassa on Riialle oikein sopivaa mielenvirkistystä ja liikuntaa ja olen tästä todella innoissani!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti