lauantai 30. joulukuuta 2017

DIY lapsi- ja eläinkuvaus - kuinka välttää katastrofi?


Lapset ja eläimet. Siinä varmasti kaksi haastavinta kuvauskohdetta. Miten ihmeessä niiden kuvaaminen onnistuu yhtäaikaa?

Viime vuoden tapaan halusimme ottaa joulukorttikuvat yhdessä Riian kanssa. Tällä kertaa emme edes yrittäneet saada ihan koko perhettä samaan kuvaan, vaan jätimme suosiolla Masi-kissan kotiin. Hyvä päätös.

Ammattikuvaajilla on varmasti omat kikkansa, mutta jälkiviisaana minunkin on helppo antaa muutama vinkki samaa hulluutta yrittäville:

1. UNI: pidä huoli siitä, että kaikki kuvassa esiintyvät - varsinkin lapset - ovat nukkuneet riittävästi
2. RUOKA: pidä huoli siitä, että kaikki kuvassa esiintyvät on ruokittu asianmukaisesti
3. REKVISIITTA: mieti jo kotona valmiiksi mitä toivot kuvattavilla henkilöillä olevan a) päällään b) käsissään tai muuten mukana kuvassa - kuvauksen tiimellyksessä ei välttämättä leikkaa.
4. YMPÄRISTÖ: mieti valmiiksi muutama kiva ja helposti saavutettava kuvauslokaatio. Ja varaudu vaihtamaan lennosta suunnitelmaa, jos alkuperäinen ei toimi. Mieti ympäristö myös hevosen kannalta. Hyviä kuvia tulee, kun heppa on hieman pörheänä, mutta lasten kanssa turvallisuus etusijalle.
5. TAVOITTEET: älä aseta liian korkeita tavoitteita, tai mitään tavoitteita. Kaikkien ei tarvitse hymyillä ja katsoa kameraan. Ainakaan meidän uhmaikäistä on turha ohjeistaa hymyilemään, jos häntä ei huvita. Häntä joko hymyilyttää tai sitten ei. Jonkinmoinen visio on hyvä olla (kts. vinkit nro 3 & 4), mutta vallitsevat olosuhteet ratkaisevat lopputuloksen - kestä se.
6. APUKÄDET: hanki apua. Tarvitset sitä vähintään hevosen kanssa, kun lapsi/lapset sinkoilevat yhteen suuntaan ja hevonen toiseen. Mieluiten tietysti joku sellainen, joka voi myös ottaa kuvat. Jalustan kanssa kaukolaukaisimella homman onnistumisprosentti on hyvin pieni.
7. MÄÄRÄ: kuvia kannattaa ottaa mielellään enemmän kuin vähemmän, kun nyt kerran koko revohka on punnerrettu paikalle. Myös siksi, että on suurempi todennäköisyys, että kaikilla olisi esim. silmät auki yhtäaikaa. Jos ei, kts. kohta 9.
8. AIKATAULU: jos joulukorttikuvia mielit, kannattaa olla ajoissa liikkeellä. Miksei joulukorttiin voisi laittaa kesäkuvankin. Ota huomioon, että kuvien teettämiseen ja korttien lähettämiseen menee oma aikansa. Ja niillä halvemmilla joulumerkeillä ei tee mitään enää jouluviikolla. Kiireessä tähän ei missään nimessä kannata ryhtyä. Ei varmasti satu hyvä keli kuvauspäivälle. Itse kuvaussessioonkin on viisasta varata reilusti aikaa.
9. JÄLKITYÖT: onneksi on kuvankäsittelyohjelmat. Jos käy niin kuin meille viime vuonna, että jonkun naama on vähän joka kuvassa hassusti, niin tadaa - kuvia voi yhdistellä! Filttereillä ja muilla säädöillä voi myös helposti tehdä kuvasta tunnelmallisemman.

Me menimme metsään jo kohdassa yksi. Oli itsenäisyyspäivä, kun idea pölähti päähän. Kerrankin vapaata valoisaan aikaan ja kivasti luntakin maassa. Susanna lupautui ottamaan kuvat, joten tuumasta toimeen! Oli pienen ponitytön päiväuniaika, kun viimein pääsimme tallin pihaan. Itkupotkuraivarit alkoivat välittömästi. Pikkuveikka sen sijaan nukkui. Kun muut olivat valmiit kuvaukseen, hän heräsi. Ja kuinka ollakaan niin nälkäisenä, että huusi pää punaisena koko kuvauksen ajan. Isosiskonsa ilme onneksi kirkastui, kun kuuli pääsevänsä Riian selkään. Riia tosin oli sen verran innoissaan kaikesta, että totesin kentän olevan ainoa turvallinen vaihtoehto kuvauspaikaksi. Onneksi olimme pukeutuneet suht soveliaisiin vaatteisiin jo kotona. Ei olisi tullut kuuloonkaan alkaa enää vaatteita vaihtamaan kaiken sen härdellin keskellä. Autossa odotti myös kassillinen jouluista rekvisiittaa, mutta päällimmäisenä mielessä vauvan huutaessa oli vain, että OTETAAN NYT JO NE KUVAT! Olin melkein valmis perääntymään koko jutusta, mutta onneksi mieheni tuumasi, että kun nyt tänne asti on tultu, niin hoidetaan homma! Ja hyvä niin. Itse kuvaus kesti lopulta vain muutamia minuutteja. Kiitos tehokkaan kuvaajan, joukossa oli yllättävän monta hyvää kuvaa. Mutta tässä käsittelemätöntä realityä tältä Kiljusen herrasväeltä (onneksi ääntä ei kuule) - olkaa hyvät!














HAUSKAA UUTTA VUOTTA!



lauantai 23. joulukuuta 2017

Hyvää Joulua!

Näiden kuvien myötä Satulan isot ja pienet tontut toivottavat 
oikein lämmintä joulumieltä jokaiseen talliin ja tupaan!









lauantai 16. joulukuuta 2017

Riian kuulumiset & HUOM: vuokraaja hakusessa!


Riia on asustellut reilut kaksi kuukautta Pälkäneen KR-talleilla. Nyt uskallan sanoa, että se on kotiutunut hyvin. Tässä taannoin jo oikein säikähdin, kun se makoili tarhassaan keskellä päivää. Tallinomistaja Kaisu Rukko vakuutteli, ettei syytä huoleen. Niin kuulemma monet hevoset tapaavat heillä tehdä. Ne ilmeisesti mieltävät olonsa turvalliseksi ja purutarhansa kyllin mukaviksi - märemmilläkin keleillä. Olen kyllä nähnyt Riian useasti ennenkin pötköttelevän ulkosalla, mutta vain ja ainoastaan KESÄLLÄ!

Puru on ollut minullekin positiivinen yllätys sekä tarhan pohjana että karsinan kuivikkeena. Melkein kaikilla aiemmilla talleilla on kuivikkeena käytetty turvetta. Siihen verrattuna puru on valoisaa ja siinä on hyvä tuoksu. Purutarhassa taas pohja on pehmeä ja kimmoisa. Riian tarhassa ei ole ollut lammikon lammikkoa koko syksyn aikana. Tässä on tuurillakin osansa. Maaperä on Riian tarhan kohdalla juuri sopivan kalteva: vedet jatkavat matkaa naapuritarhoihin. Kun pohja pysyy kuivana on se myös jäätyessään tasainen. Iso peukku siitä! Purutarhassa ei periaatteessa tarvitse myöskään pelätä hiekan syömistä. Tarhojen asukit eivät taida täysin arvostaa tätä ominaisuutta. Jotkut ilmeisesti saavat hiekkaa kuopimalla kuitenkin esiin. Tai ainakin naapurisuokilta oli kuulemma löytynyt aikamoinen hiekkakerros mahasta. Kyseisestä naapurista Riia on muuten saanut uuden, ja ainoan, ystävän!

JIIIIHAAA!!!

Kuten kesällä ennakoin, syksyn tullen virtaa on taas rouvalla piisannut. Ei mielestäni tällä kertaa kuitenkaan mitenkään liikaa. Tai ehkä treenin määrä on nyt osunut kohdalleen. On kyllä ihan mahtavaa, että energiaa voi purkaa tehokkaasti keleistä riippumatta. Susanna ja Lotta ovat treenailleet enemmänkin, itse olen ollut vasta muutamalla tunnilla. Tai ennemminkin jo! Olen onnellinen, että olen näinkin pian päässyt taas kunnolla ratsastamaan. Viikoittain on ohjelmassa ollut myös harjoituksia maastakäsin. Kävipä Riia yhdessä estevalmennuksessakin! Susanna oli järjestämässä GP-ratsastaja Maiju Mallatin valmennusta Hämeenlinnaan viime kuussa. Pitihän sinne päästä vanhan estetykinkin mukaan. Oheiset kuvat kyseiseltä reissulta. Enpä ole varmasti koskaan nähnyt Riiaa niin innoissaan! Korvat tötteröllä se paahtoi menemään. Vanhan jalkavamman vuoksi isoja esteitä sille ei enää suositella, mutta tällaiset puomi- ja kavalettijumpat tekevät silloin tällöin varmasti hyvää.

"Huomaakohan kukaan, et mullon koulusatula?"

Syksyllä suunnitelmissa olleet vikellyskurssit eivät innostaneet tarpeeksi paljon väkeä, jotta tunnit olisi saatu pyörimään säännöllisesti. Olin laskenut vähän sen varaan, että Riia tienaisi vikellyksellä osan tallivuokrastaan. Kun näin ei käynyt, piti miettiä muita ansaintamahdollisuuksia. Nykyinen tallimme ei ole ratsastuskoulu, mutta tallinomistaja pitää koulu- ja estevalmennuksia useamman kerran viikossa. Ja onni onnettomuudessa, Kaisu on nyt lainannut Riiaa valmennustunneille. Riia on osannut kuulemma käyttäytyä hyvin ja saa jatkossakin tehdä töitä niinä päivinä, kun kukaan meistä ei pääse ratsastamaan. Ajatus tuntipolleilusta mietitytti ensin hieman, mutta luotan täysin Kaisuun ja hänen ammattitaitoonsa ja voin siksi uskoa Riian vieraan ihmisen käsiin hänen valvovan silmän alla. Riian tunneillakäynti on myös lievittänyt tuskaani silloin, kun en vain millään pääse tallille. Kuten esimerkiksi tällä viikolla, kun autostamme hajosi laakeri, eikä sillä voi ajaa. Tiedän, että Riia saa silti liikutusta, hoivaa ja huolenpitoa!

Ideaalitilanteessa Riialla olisi kuitenkin mahdollisimman vähän ratsastajia. Koska itselleni pari-kolme kertaa viikossa on tässä kohtaa ihan maksimi, jää vielä neljä tai viisi päivää jäljelle. Susanna on yleensä ottanut kaksi päivää, Lotta kaksi. Vuoden alusta Lotan opiskelukiireet tulevat ikävä kyllä lisääntymään ja hän pääsee enää korkeintaan kerran viikossa ratsastamaan. Siksi etsinnässä on nyt joku, joka voisi käydä säännöllisesti kaksi kertaa viikossa ja joskus vaikka useamminkin. Aina välillä kun kuitenkin tulee sairastumisia tai muita esteitä.

En ole sen kummemmin uutta vuokraajaa mistään vielä etsiskellyt, kun nykyisellä systeemillä homma saadaan tarvittaessa jatkossakin toimimaan. Mutta heitänpä nyt ensimmäistä kertaa verkkoja vesille tätä kautta. Jos siis olet osaavaa ja monipuolista heppaystävää vailla, pidät maneesimenon lisäksi myös maastoilusta, et pelkää haasteita eikä Pälkäneelle ole liian pitkä matka, ota yhteyttä satu(at)pakastin.fi! Sen on tässä ehtinyt huomaamaan, että hyviä vuokraajia ei ole koskaan liikaa. Tilanteet kun ihmisillä muuttuvat ja hepo kaipaa kuitenkin kaveria joka päivä.

"Huh, kun tuli hiki."