lauantai 16. joulukuuta 2017

Riian kuulumiset & HUOM: vuokraaja hakusessa!


Riia on asustellut reilut kaksi kuukautta Pälkäneen KR-talleilla. Nyt uskallan sanoa, että se on kotiutunut hyvin. Tässä taannoin jo oikein säikähdin, kun se makoili tarhassaan keskellä päivää. Tallinomistaja Kaisu Rukko vakuutteli, ettei syytä huoleen. Niin kuulemma monet hevoset tapaavat heillä tehdä. Ne ilmeisesti mieltävät olonsa turvalliseksi ja purutarhansa kyllin mukaviksi - märemmilläkin keleillä. Olen kyllä nähnyt Riian useasti ennenkin pötköttelevän ulkosalla, mutta vain ja ainoastaan KESÄLLÄ!

Puru on ollut minullekin positiivinen yllätys sekä tarhan pohjana että karsinan kuivikkeena. Melkein kaikilla aiemmilla talleilla on kuivikkeena käytetty turvetta. Siihen verrattuna puru on valoisaa ja siinä on hyvä tuoksu. Purutarhassa taas pohja on pehmeä ja kimmoisa. Riian tarhassa ei ole ollut lammikon lammikkoa koko syksyn aikana. Tässä on tuurillakin osansa. Maaperä on Riian tarhan kohdalla juuri sopivan kalteva: vedet jatkavat matkaa naapuritarhoihin. Kun pohja pysyy kuivana on se myös jäätyessään tasainen. Iso peukku siitä! Purutarhassa ei periaatteessa tarvitse myöskään pelätä hiekan syömistä. Tarhojen asukit eivät taida täysin arvostaa tätä ominaisuutta. Jotkut ilmeisesti saavat hiekkaa kuopimalla kuitenkin esiin. Tai ainakin naapurisuokilta oli kuulemma löytynyt aikamoinen hiekkakerros mahasta. Kyseisestä naapurista Riia on muuten saanut uuden, ja ainoan, ystävän!

JIIIIHAAA!!!

Kuten kesällä ennakoin, syksyn tullen virtaa on taas rouvalla piisannut. Ei mielestäni tällä kertaa kuitenkaan mitenkään liikaa. Tai ehkä treenin määrä on nyt osunut kohdalleen. On kyllä ihan mahtavaa, että energiaa voi purkaa tehokkaasti keleistä riippumatta. Susanna ja Lotta ovat treenailleet enemmänkin, itse olen ollut vasta muutamalla tunnilla. Tai ennemminkin jo! Olen onnellinen, että olen näinkin pian päässyt taas kunnolla ratsastamaan. Viikoittain on ohjelmassa ollut myös harjoituksia maastakäsin. Kävipä Riia yhdessä estevalmennuksessakin! Susanna oli järjestämässä GP-ratsastaja Maiju Mallatin valmennusta Hämeenlinnaan viime kuussa. Pitihän sinne päästä vanhan estetykinkin mukaan. Oheiset kuvat kyseiseltä reissulta. Enpä ole varmasti koskaan nähnyt Riiaa niin innoissaan! Korvat tötteröllä se paahtoi menemään. Vanhan jalkavamman vuoksi isoja esteitä sille ei enää suositella, mutta tällaiset puomi- ja kavalettijumpat tekevät silloin tällöin varmasti hyvää.

"Huomaakohan kukaan, et mullon koulusatula?"

Syksyllä suunnitelmissa olleet vikellyskurssit eivät innostaneet tarpeeksi paljon väkeä, jotta tunnit olisi saatu pyörimään säännöllisesti. Olin laskenut vähän sen varaan, että Riia tienaisi vikellyksellä osan tallivuokrastaan. Kun näin ei käynyt, piti miettiä muita ansaintamahdollisuuksia. Nykyinen tallimme ei ole ratsastuskoulu, mutta tallinomistaja pitää koulu- ja estevalmennuksia useamman kerran viikossa. Ja onni onnettomuudessa, Kaisu on nyt lainannut Riiaa valmennustunneille. Riia on osannut kuulemma käyttäytyä hyvin ja saa jatkossakin tehdä töitä niinä päivinä, kun kukaan meistä ei pääse ratsastamaan. Ajatus tuntipolleilusta mietitytti ensin hieman, mutta luotan täysin Kaisuun ja hänen ammattitaitoonsa ja voin siksi uskoa Riian vieraan ihmisen käsiin hänen valvovan silmän alla. Riian tunneillakäynti on myös lievittänyt tuskaani silloin, kun en vain millään pääse tallille. Kuten esimerkiksi tällä viikolla, kun autostamme hajosi laakeri, eikä sillä voi ajaa. Tiedän, että Riia saa silti liikutusta, hoivaa ja huolenpitoa!

Ideaalitilanteessa Riialla olisi kuitenkin mahdollisimman vähän ratsastajia. Koska itselleni pari-kolme kertaa viikossa on tässä kohtaa ihan maksimi, jää vielä neljä tai viisi päivää jäljelle. Susanna on yleensä ottanut kaksi päivää, Lotta kaksi. Vuoden alusta Lotan opiskelukiireet tulevat ikävä kyllä lisääntymään ja hän pääsee enää korkeintaan kerran viikossa ratsastamaan. Siksi etsinnässä on nyt joku, joka voisi käydä säännöllisesti kaksi kertaa viikossa ja joskus vaikka useamminkin. Aina välillä kun kuitenkin tulee sairastumisia tai muita esteitä.

En ole sen kummemmin uutta vuokraajaa mistään vielä etsiskellyt, kun nykyisellä systeemillä homma saadaan tarvittaessa jatkossakin toimimaan. Mutta heitänpä nyt ensimmäistä kertaa verkkoja vesille tätä kautta. Jos siis olet osaavaa ja monipuolista heppaystävää vailla, pidät maneesimenon lisäksi myös maastoilusta, et pelkää haasteita eikä Pälkäneelle ole liian pitkä matka, ota yhteyttä satu(at)pakastin.fi! Sen on tässä ehtinyt huomaamaan, että hyviä vuokraajia ei ole koskaan liikaa. Tilanteet kun ihmisillä muuttuvat ja hepo kaipaa kuitenkin kaveria joka päivä.

"Huh, kun tuli hiki."



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti