maanantai 15. tammikuuta 2018

Tavoitteita tälle vuodelle

Vuosi sitten tähän aikaan olimme juuri saaneet tietää odottavamme perheenlisäystä. Tulevan vuoden toiveet oli helppo asettaa: terve pieni perheenjäsen. Nyt ajatuksiin mahtuu taas tavoitteet rakkaan harrastuksen parissa.

Tuntuu, että olemme Riian kanssa takaisin lähtöruudussa. Tai ehkei täysin sittenkään. Vaikka vuoden päivät onkin vierähtänyt siitä, kun viimeksi olemme yhdessä kunnolla treenanneet, on kehitystä ainakin henkisellä puolella tapahtunut. Tunnen hevoseni paljon paremmin nyt. Esimerkiksi edellisenä syksynä suorastaan säikähdin talven tuomaa muutosta Riiassa. Nyt, kun osasin odottaa sitä, olen pääasiassa vain nauttinut. On ihanaa, kun hevosessa on virtaa.

Lähtöruudussa olemme oman kuntoni suhteen. Kun Riia tuli meille, palauduin pienen ponitytön odotusajasta. Äkkiä siinä kunto kasvoi, kun pääsi harva se päivä ratsastamaan. Tämän vuoden tavoite numero yksi on saada itseni jälleen kuntoon. Mistään bikinikunnosta ei nyt ole kyse - kunhan edes mahtuisin kaikkiin ratsastushousuihini... Onneksi kotoa löytyy kaksi pientä personal traineria, jotka pitävät liikkeessä. Riia taas tarjoaa takuuvarmaa hikiliikuntaa. Alkuvuoden tavoitteena on päästä kerran viikossa tunnille ja kerran ratsastamaan itsenäisesti. Kolmas tallipäivä olkoon varattu maastakäsittelyharjoituksille.

Toinen tavoite tälle vuodelle on löytää meille molemmille sopiva satula. Riian mukana tuli laadukas Albionin koulusatula, joka harmi kyllä on alusta asti tuntunut minusta epämukavalta. Olen siihen silti tyytynyt, kun se on ollut Riialle sopiva. Päätin kuitenkin jo viime keväänä, että kunhan äitiyslomani on ohi, alkaa armoton satulan metsästys. Kesällä testasimme Kangasalan Hevosklinikalla satulaseppä Jutta Luhtisen avustuksella muutamaa. Hän vahvisti sen, että Riia on haastavan mallinen; rungoltaan kuin mäyräkoira, mutta satulanpaikka on hyvin lyhyt. Nähtäväksi siis jää, löydänkö satulaa, joka sopisi yhtä lailla niin hevoselle kuin itsellenikin. Vartaloni mittasuhteisiin on vaikea vaikuttaa, mutta ahterini koolle pystyn sentään tekemään jotakin.

Länkkäsatulan sovitus.
Hevoseni ilme, kun selässä on liikaa lastia ja epäsopiva satula.
(Pregnant ladies: don't do dis at home!)

Tavoitteena on myös toteuttaa viime vuonna virinneitä haaveita. Emme löytäneet sopivaa ajankohtaa vierailla Savijärven kartanossa, joten josko tulevana kesänä pääsisimme vihdoin Ben Simonsénin oppiin. Valjakkohommat houkuttavat siis yhä. Samoin ratsastuspilates jäi viime vuonna väliin sattuneesta syystä. Kuinka ollakaan joulupukki toi Riialle(!) Aira Toivolan ratsastuspilateskirjan. Jos hän suostuu sitä lainaamaan, pääsen paneutumaan asiaan pikapuoliin.

Yksi haaveeni on myös osallistua jollekin ratsastusleirille Riian kanssa. Vinkit hyvistä leiripaikoista ovat erittäin tervetulleita, sillä itse taisin olla leirillä viimeksi 90-luvulla... Tämä leiriasia on kuitenkin vasta haaveasteella. Perheemme pienin on vielä sen verran kiinni äidissä, että parin päivän leiri voi ensi kesänä olla vielä liikaa.

Susannalla ja Riialla on omat tavoitteensa tämä kauden suhteen. Kisoja on merkitty kalenteriin jo useammat. Aion mahdollisuuksien mukaan kulkea kisoissa mukana, ja eihän sitä koskaan tiedä vaikka starttaisin vielä itsekin. Nyt ei kyllä ihan tunnu siltä. Jo pelkkä ajatuskin vääntää vatsaa. Mieluummin siis jännitän kentän laidalla. Sellainen yhteinen tavoite meillä Susannan kanssa on, että koitamme säilyttää kesälle sitä energiaa, mitä Riialla on nyt. Alla olevan kuvan tyyppi on tällä hetkellä kaukainen muisto vain. Kesällä satulansovituskin suoritettiin pihassa vapaana seisten.

Päiväunilla kärpäsverkon alla.
Tämän vuoden suurin tavoite on meidän koko perheen yhteinen: uusi koti, johon mahtuvat kaikki perheenjäsenet. Talomme on ollut myynnissä viime keväästä saakka. Tuloksetta. Meillä on ollut muutama unelmatalo jo katsottuna, mutta ne ovat menneet sivu suun. Yksi kohde on vielä kiikarissa. Aika näyttää ehditäänkö saada oma talo ajoissa kaupaksi. Tunteet ovat ristiriitaiset, sillä olemme viihtyneet nykyisessä kodissamme Hauholla erittäin hyvin. Fakta on kuitenkin se, että talomme käy pian liian pieneksi. Ja unelma omasta maalaistalosta talleineen elää.



4 kommenttia:

  1. Mukava postaus taas kerran. Tsemppiä treeneihin ja vuoden muihin tavoitteisiin. Toivottavasti saatte talon kaupaksi. Rapsutukset Riialle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anni! :) Peukut pystyyn ja välitän rapsutukset!

      Poista
  2. Heippa! Ypäjän seniorimeeting on ihan mahtava leiri! Olen ollut yhden kerran ja ensi kesänä myös menossa. Aikuista porukkaa ja mukava tunnelma, suosittelen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Liisa! Kiitos vinkistä! :) Täytyy ehdottomasti tutustua!

      Poista