tiistai 12. kesäkuuta 2018

Matkablogi: Ratsastamassa Espanjan Aurinkorannikolla!

Kun sisareni Elina viime syksynä keksi järjestää itselleen työharjoittelupaikan Espanjan Fuengirolasta täksi kevääksi, alkoi meidänkin perheessämme armoton matkakuumeilu. Pako kevään kurahaalarikelejä Espanjan auringon alle siskon perheen luo houkutti siinä määrin, että olimme valmiit tekemään kasapäin järjestelyitä matkan toteuttamiseksi. Koska itse olin edelleen äitiyslomalla ja mieheni työ kulkee läppärilaukussa minne vain, liittyivät isoimmat haasteet Riian ja kissamme Masin hoidon järjestämiseen. Ajatuksena oli nimittäin viettää Espanjassa vähän pidempi tovi samalla, kun sinne saakka lasten kanssa raahautuisimme ja sen kerran kun sinne puoli sukua kokoontuisi. Serkusten isovanhemmat olivat nimittäin ihan yhtä innoissaan lähdössä mukaan.

En voi kylliksi kiittää ihania naapureitamme, jotka huolehtivat kissastamme koko kuukauden ajan. Masi takuulla nautti suunnattomasti, kun pääsi heidän hellään huomaansa ja eroon tästä kiljusen herraväestä. Riian hoitokuvioissa sen sijaan oli aika monta mutkaa ja huolta, mutta lopulta kaikki päättyi parhain päin: tiimissämme jo reilun vuoden viihtynyt Lotta otti Riian ylläpitoon. Apua saimme myös KR-tallien omistajalta Kaisulta ja hänen tyttäreltään Ainolta sekä tallikaveriltamme Jennalta. Olen ikikiitollinen kaikille heille, sillä kaikki sujui kuin rasvattu ja reissulta palatessa Riia oli paremmassa tikissä kuin koskaan.

Kuukausi Aurinkorannikolla hujahti käsittämättömän nopeasti. Loman lopulla mietin jo keinoja, miten voisimme jäädä pysyvästi Espanjaan. En nimittäin ollut arvannut, millaiseen (hevos-)paratiisiin matkustimme. Etukäteen kerroin jopa hieman häpeillen matkakohteemme olevan suomalaisten suosima Fuengirola. Nyt kuulun tiiviisti fanijoukkoon.

Suuri kiitos tajuntani laajentamisesta kuuluu CaballoSpainille, jonka ihana Hanna vei minut ratsastamaan heti matkamme kolmentena päivänä. En ollut tehnyt minkäänlaista taustatutkimusta etukäteen. Siskonikaan ei ollut ratsastamaan ehtinyt ennen saapumistamme. CaballoSpainin bongasin Instagramista ja heidän avullaan pääsin heti ratsastamaan. Varusteet olivat sentään mukana, sillä toki tiesin Espanjassa hevosia olevan. En vain aavistanut millaisia mahdollisuuksia Aurinkorannikko tarjoaa. Minä metsäläinen en edes ymmärtänyt matkustavamme Andalusiaan.

CaballoSpain järjesti minulle myös ikimuistoisen GP-ratsastaja Antonio Serranon kouluvalmennuksen. Tarpeeksi hieno hevonen ja taitava ope, niin hetken voi kuvitella osaavansa hieman jopa ratsastaa. Vau!

Loppuloma meni talleja naaraten ja omatoimiratsastellen sekä yhtä pitkäaikaista unelmaani toteuttaen: ensimmäistä ihkaoikeaa lehtijuttuani kirjoittaen. Tällä viikolla painosta tulee siis upouuden heppalehden Heportterin ensimmäinen numero, jossa vien lukijat ratsastusretkille Aurinkorannikon upeisiin maisemiin. Mukana myös vinkkini matkaa suunnitteleville! Heportterin voit tilata painettuna lehtenä tai lukea digiversiona. Tuhti paketti joka tapauksessa sloganilla hidasta tietoa nopeista ystävistämme.

GoPro-kamera oli ahkerasti mukana menossa. Alla kuvaamani ja koostamani video, jota katsellessa tulee vieläkin tippa linssiin. Ehkä tästä välittyy se fakta, että pieni pala minusta jäi Espanjaan.


Ps. Edellisen ratsastusmatkapostauksen voit lukea täältä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti